Syytetäänkö äitiä

Kuka on vastuussa tunnelukon synnystä?

 

Ihmisen luonteeseen kuuluu se, että haluamme löytää ymmärrettävän syyn asioille. Haluamme löytää selityksen myös omalle pahalle olollemme.

Olemme usein taipuvaisia etsimään syyllistä erilaisiin elämän ongelmiin ja tapahtumiin.

Tämä on ymmärrettävää ja inhimillistä.

Ihmisen mieli on kykeneväinen muistamaan, ajattelemaan, kuvittelemaan, suunnittelemaan, uskomaan, epäilemään, muodostamaan uskomuksia jne.

Tämän vuoksi meidän on vaikea suhtautua ihmisiin ja asioihin jokaisella uudella kohtaamisella ”puhtaalta pöydältä”.

Meidän on vaikea, jos ei jopa mahdotonta unohtaa väärinkohtelua tai loukkausta. Mielemme haluaa suojella meitä joutumasta uudelleen loukatuksi.

Joissakin tapauksessa se aidosti suojaa meitä joiltakin tilanteilta mihin ei kannata uudelleen hakeutua. Opimme kun poltamme sormemme kuumalla levyllä, että seuraavalla kerralla olemme varovaisia.

Mutta tunnelukkojen näkökulmasta tilanne on päinvastoin. Tunnelukot nimenomaan ohjaavat sinua toistuvasti hakeutumaan samankaltaiseen tunneilmastoon, mihin olet tottunut.

Vaikka et tietoisesti voi käsittää, että hakeutuisit samankaltaiseen kärsimystä tuottavaan ilmapiiriin aikuisena niin näin vain käy.

Toinen vaihtoehto on, että pysyttelet mahdollisimman kaukana ylipäätään sosiaalisista suhteista, että et joudu kokemaan kivuliaita tunteita. Tällöin kuitenkin kärsit siitä, että elämä on yksinäistä ja vailla sisältöä ja tunnetason kohtaamisia.

Kuitenkin tähän liittyy myös juuri kärsimystä lisäävää turhaa pelkoa ja välttelyä aiheuttavaa käyttäytymistä.

 

Ikävät kokemukset opettavat tehokkaasti pelkäämään.

 

Jos olet polttanut sormesi kuumalla levyllä, et kuitenkaan todennäköisesti lopeta hellan käyttöä tai et jää uskomukseen, että hellan levy poltti sormesi tahallaan ja loukatakseen sinua.

Ihmisten kanssa asiat ovat monimukaisempia.

Ei olekaan samalla tavalla itsestään selvää, että kohtaat viimeviikolla sinua loukanneen ihmisen tänään aivan huolettomasti ja vain juuri tämän tilanteen mukaisesti.

Sinua voi hermostuttaa ja pelottaa, tuletko jälleen loukatuksi. Oman persoonasi mukaisesti saatat päättää joko olla kohtaamatta tuota ihmistä ollenkaan enää, tai voit osoittaa hänelle avointa vihamielisyyttä ja pyrkiä jopa loukkaamaan häntä ensin ennen kuin hän ehtii tai voit alistua ja yrittää miellyttää, että hän ei enää loukkaisi sinua.

Voit myös olla kuin hän ei olisikaan koskaan sinua loukannut. Tällöin kuitenkin sisällesi voi kertyä mielipahaa ja vihamielisyyttä.

 

Samoin tunnelukko on alkanut syntyä lapsena jonkin tietynlaisen kohtelun sekä oman syntymätemperamentin yhdistelmän mukaisesti.

 


Voit löytää ymmärrystä, kun paikallistat tunnelukon syntyyn vaikuttaneita tekijöitä.

 

Voit löytää ymmärrystä omille tunteillesi, kun oivallat vanhempiesi käytöksen voineen olla tunnelukkosi synnyttämisessä perustekijä tai, että jokin kaltoinkohtelu ylitti rajasi kun olit avuton puolustatumaan.

Ei ole kuitenkaan mitään sellaista syytä eikä selitystä sille, että sinun kokemuksesi mahdollisesta kaltoinkohtelusta voisi mitätöityä. Sitä ei mikään ymmärrys voi pois selittää.

On kuitenkin mahdollista, että alat jotenkin ymmärtää sitä, että et ole ollut syyllinen siihen mitä olet joutunut kokemaan. Se ei ollut sinun syytäsi vaan johtui kaltoinkohtelijan omista syistä.

 

Katkaise sinä tunnelukkojen siirtämisen ketju.


Kuitenkin jos etsimme tunnelukoista vastuussa olevaa ”syyllistä”, siitä voi ehkäpä löytää jotain sellaista, mikä voi osaltaan tuoda ymmärryksen kautta helpotusta omalle ololle.

Voit löytää jotain syvempää ymmärrystä ja kenties helpotusta omalle olollesi tutkiessasi vanhempiesi historiaa, heidän lapsuuttaan.

Se ei poista sinun kokemuksiasi, mutta se voi antaa ehkä pienen ymmärryksen siitä, että vanhemmat useimmiten toimivat, sillä ymmärryksellä ja niillä eväillä mitä heillä on käytettävissään.

Eli usein varsinaisten syyllisten hakeminen on varsin hankalaa. Kaikki ketjuuntuu meissä sukupolvelta toiselle.

Se mihin vastuuttamisen osalta eniten ja konkreettisesti voi vaikuttaa on se, miten päättää itse olla tietoinen, että ei siirrä enää kaltoinkohtelun eikä mitätöinnin tai uhriutumisen kulttuuria eteenpäin.

Tunnistamalla omat pahanolon lähteet ja hoitamalla itsessään tuota pahoinvointia, mahdollistuu se, että malli ei jatku.

Vastuussa olemme siis me kaikki. Mennyttä emme voi muuttaa, voimme vain hyväksyä sen, että emme voi sitä muuttaa mikä on tapahtunut.

Voit muuttaa sitä mikä on nyt käsillä. Voit alkaa tavoitella pois oppimista ikävien kokemusten opettamasta suojautumisesta, koska se kaventaa elämästä ja ihmisuhteista iloitsemista.

Voit päättää poistua kaltoin kohtelevasta ihmissuhteesta, voit päättää lopettaa itsesi ja muiden kaltoinkohtelun alkamalla hoitaa itsessäsi olevia tunnelukkoja ja niiden aiheuttamia vaille jäämisiä.

Voit päättää alkaa hoitaa itseäsi, että et itse siirtäisi enää eteenpäin tunnelukkojen ketjua.

Tärkein kysymys siis lienee aina vain, miten tästä eteenpäin.

Historiansa tiedostaminen auttaa ymmärtämään tilannetta ja omia tunteitaan.

Historiaan juuttuminen pitää tilanteen samana ja toistaa itseään.

Kysymys miksi, voi auttaa ymmärtämään mutta siihen ei pitäisi juuttua, se ei johda eteenpäin. Kysymys miten toimin jatkossa, vie eteenpäin ja muutokseen.

 

Lähde avaamaan tunnelukkojasi ja katkaise tunnelukkojen siirtymisen ketju nyt >>>>

 

 

-Anneli

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.