Hän oli ihan tavallinen nelikymppinen nainen. Kaksi lasta, omakotitalo ja koira. Ulkoapäin elämä näytti täydelliseltä.
Mutta miksi hän istui edessäni juuri nyt?
”En pysty sitoutumaan parisuhteeseen. Ahdistun kaikista miehistä, jopa lasteni isästä. Takanani on kymmeniä parisuhteen yritelmiä, mutta lopuksi käy aina näin. En osaa rakastaa. Omia lapsia – heitä rakastan. Ja koiraakin. Mutta miestä. Häntä en vain voi.”
Nainen katsoi alaspäin käsiinsä, huomasin että hänen oli vaikea pidättää kyyneleitä.
On raastavaa, jos ei voi rakastua.
Parisuhde ja aikuinen rakkaus antaa valtavasti elämäämme. Suurin osa meistä on rakennettu elämään kumppaneina. Toiseen ihmiseen nojaaminen helpottaa elämämme taakkaa. Toisesta saa voimaa. Rakkaus toiseen on kuin peruskallio, joka auttaa läpi monien harmaiden jaksojen.
Mutta mitä jos ei uskalla nojata? Ei uskalla päästää irti? Ei pysty rakastamaan, vaan ahdistuu.
Taustalla voi olla hylkäämisen tunnelukko.
Meistä jokainen pelkää joskus tulevansa hylätyksi. Joskus pelko on liian suurta, jolloin se ryhtyy rajoittamaan omaa elämää. Jos pelko on kasvanut liian suureksi, ei enää uskalla rakastua. Ei uskalla luottaa, vaan enemmänkin ahdistuu toisen ihmisen läsnäolosta.
Siksi olen halunnut ryhtyä auttamaan ihmisiä, joilla on liiallinen hylätyksi tulemisen pelko. Parhaiten sinua voin auttaa ”Hylkäämisen tunnelukko” -verkkokurssilla,
Kurssilla:
Tervetuloa mukaan tunnistamaan hylkäämisen tunnelukkoa, oveni on avoinna sinulle!
Anneli