Tunnelukkojen syntyminen.

Kuka on vastuussa tunnelukon synnystä?

Ihmiselle usein on tyypillistä että haluamme löytää syyllisen pahalle ololle. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää. Haluamme myös löytää vastauksen kysymykseen miksi.

Miksi kysymys on ongelmallinen koska jos juutut siihen, ikäänkuin olisi todella olemassa jokin yksinkertainen ja selkeä vastaus kysymykseen miksi minulle, miksi minä, jäät vangiksi tuohon kysymykseen ja uhriudut yhä enemmän.

Olemme usein taipuvaisia etsimään syyllistä erilaisiin elämän ongelmiin ja tapahtumiin.

Tämä on ymmärrettävää ja inhimillistä.

Miksi kysymykseen on tietysti olemassa vastaus. Tuo vastaus on vain niin monien lonkeroiden, sukupolvien ja erilaisten traumaattisten elämän vaiheiden, sattumien ja eri ihmisten selviytymiskeinojen takana, että täsmällisen vastauksen löytäminen ei liene mahdollista.

Ihmisen mieli on kykeneväinen muistamaan, ajattelemaan, kuvittelemaan, suunnittelemaan, uskomaan, epäilemään, muodostamaan uskomuksia jne.

Kuitenkin esimerkiksi ihmisen muisti on todella epäluotettava. On tutkimuksia, joiden mukaan jo muutaman tunnin kuluttua tavanomaisesta kohtaamisesta toisen ihmisen kanssa, kertomus siitä alkaa hienovaraisesti muuttua.

Ihminen pyrkii aina muistamaan ja tulkitsemaan asiat ja tapahtumat itselle edulliseen suuntaan.

Näinpä sitten on todellakin mahdotonta tietää aivan täsmällistä vastausta kysymykseen miksi joku toimii, kuten toimii.

Kuitenkin aina on varmaa se, että ihminen pyrkii selviytymään haitallisista tilanteista niillä voimavaroilla ja niillä keinoilla, jotka ovat juuri sillä hetkellä hänen käytettävissään.

Lapsena keinot ovat niitä keinoja, joita lapsen on mahdollista ottaa käyttöönsä aikuisten ylivoimaan nähden.

Lapsen selviytymiskeinoja ovat esimerkiksi raivo, alistuminen, miellyttäminen, pakeneminen, lamaantuminen.

Kun nämä samat keinot ovat käytössäsi aikuisena ilman, että oivallat käyttäväsi lapsen keinoja ihmissuhteissasi, koet kerta toisensa jälkeen samankaltaisia ongelmia kahdesta syystä.

Ensinnäkin kun olet jäänyt kiinni tuohon kärsimystä tuottaneeseen elämän vaiheeseen, et osaa hakea mitään muunlaista vaan hakeudut aina uudelleen samankaltaista tunneilmastoa ylläpitäviin ihmissuhteisiin.Toiseksi koska hakeudut tunnelukkojen ohjaamana aina uudelleen samankaltaiseen asemaan kuin missä olit varhain elämässäsi, käytät yhä myös niitä lapsuuden selviytymiskeinoja, eli toimit kuin hätääntynyt lapsi.

Meidän on vaikea, jos ei jopa mahdotonta unohtaa väärinkohtelua tai loukkausta. Mielemme haluaa suojella meitä joutumasta uudelleen loukatuksi.

Joissakin tapauksessa se aidosti suojaa meitä joiltakin tilanteilta mihin ei kannata uudelleen hakeutua. Opimme kun poltamme sormemme kuumalla levyllä, että seuraavalla kerralla olemme varovaisia.

Mutta tunnelukkojen näkökulmasta tilanne on päinvastoin. Vaikka et tietoisesti voi käsittää, että hakeutuisit samankaltaiseen kärsimystä tuottavaan ilmapiiriin aikuisena niin näin vain käy.

Kuitenkin tähän liittyy myös juuri kärsimystä lisäävää turhaa pelkoa ja välttelyä aiheuttavaa käyttäytymistä.

Ikävät kokemukset opettavat tehokkaasti pelkäämään.

Jos olet polttanut sormesi kuumalla levyllä, et kuitenkaan todennäköisesti lopeta hellan käyttöä tai et jää uskomukseen, että hellan levy poltti sormesi tahallaan ja loukatakseen sinua.

Ihmisten kanssa asiat ovat monimukaisempia.

Ei olekaan samalla tavalla itsestään selvää, että kohtaat viimeviikolla sinua loukanneen ihmisen tänään aivan huolettomasti ja vain juuri tämän tilanteen mukaisesti.

Sinua voi hermostuttaa ja pelottaa, tuletko jälleen loukatuksi. Oman persoonasi mukaisesti saatat päättää joko olla kohtaamatta tuota ihmistä ollenkaan enää, tai voit osoittaa hänelle avointa vihamielisyyttä ja pyrkiä jopa loukkaamaan häntä ensin ennen kuin hän ehtii tai voit alistua ja yrittää miellyttää, että hän ei enää loukkaisi sinua.

Voit myös olla kuin hän ei olisikaan koskaan sinua loukannut. Tällöin kuitenkin sisällesi voi kertyä mielipahaa ja vihamielisyyttä.

Samoin tunnelukko on alkanut syntyä lapsena jonkin tietynlaisen kohtelun sekä oman syntymätemperamentin yhdistelmän mukaisesti.

Voit kokea ymmärrystä, kun paikallistat jotain tunnelukon syntyyn vaikuttaneita tekijöitä.

Voit löytää ymmärrystä omille tunteillesi, kun oivallat vanhempiesi käytöksen voineen olla tunnelukkosi synnyttämisessä perustekijä tai, että jokin kaltoinkohtelu ylitti rajasi kun olit avuton puolustautumaan.

Ei ole kuitenkaan mitään sellaista syytä eikä selitystä sille, että sinun kokemuksesi mahdollisesta kaltoinkohtelusta voisi mitätöityä. Sitä ei mikään ymmärrys voi pois selittää.

On kuitenkin mahdollista, että alat jotenkin ymmärtää sitä, että et ole ollut syyllinen siihen mitä olet joutunut kokemaan. Se ei ollut sinun syytäsi vaan johtui kaltoinkohtelijan omista syistä.

Kuitenkin jos etsimme tunnelukoista vastuussa olevaa ”syyllistä”, siitä voi ehkäpä löytää jotain sellaista, mikä voi osaltaan tuoda ymmärryksen kautta helpotusta omalle ololle.

Voit löytää jotain syvempää ymmärrystä ja kenties helpotusta omalle olollesi tutkiessasi vanhempiesi historiaa, heidän lapsuuttaan.

Voit ehkä löytää tarpeeksi tyydyttävän vastauksen omalle miksi -kysymyksellesi.

Se ei poista sinun kokemuksiasi, mutta se voi antaa ehkä pienen ymmärryksen siitä, että vanhemmat useimmiten toimivat, sillä ymmärryksellä ja niillä eväillä mitä heillä on käytettävissään.

Voit ehkäpä oivaltaa, että kysymys ei olekaan sinusta vaan aina hänestä, joka kohtelee huonosti.

Ja samoin sinun oma toimintasi kertoo sinusta enemmän kuin toisesta ihmisestä. Se kertoo siitä kuinka paljon ja syvästi olet itseäsi alkanut ymmärtää ja rakastaa.

Toimintasi voi olla itsesi kannalta, joko niin, että annat itsellesi vihdoin luvan katkaista kärsimystä tuottavat ja ylläpitävät ihmissuhteet tai, että nuo ihmiset eivät enää saa sinussa tunteita aktivoitumaan.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa on vain juuri sinulle sopiva tapa tällä hetkellä.

Eli usein varsinaisten syyllisten hakeminen on varsin hankalaa. Kaikki ketjuuntuu meissä sukupolvelta toiselle.

Se mihin vastuuttamisen osalta eniten ja konkreettisesti voi vaikuttaa on se, miten päättää itse olla tietoinen, että ei siirrä enää kaltoinkohtelun eikä mitätöinnin tai uhriutumisen kulttuuria eteenpäin.

Tunnistamalla omat pahanolon lähteet ja hoitamalla itsessään tuota pahoinvointia, mahdollistuu se, että malli ei jatku.

Vastuussa olemme siis me kaikki. Mennyttä emme voi muuttaa, voimme vain hyväksyä sen, että emme voi sitä muuttaa mikä on tapahtunut.

Mutta voit muuttaa sitä mikä on nyt käsillä. Voit alkaa tavoitella pois oppimista ikävien kokemusten opettamasta suojautumisesta, koska se kaventaa elämästä ja ihmisistä iloitsemista.

Voit päättää poistua kaltoin kohtelevasta ihmissuhteesta, voit päättää lopettaa itsesi ja muiden kaltoinkohtelun alkamalla hoitaa itsessäsi olevia tunnelukkoja ja niiden aiheuttamia vaille jäämisiä.

Voit päättää alkaa hoitaa itseäsi, että et itse siirtäisi enää eteenpäin tunnelukkojen ketjua.

Tärkein kysymys siis lienee aina vain, miten tästä eteenpäin. Historiansa tiedostaminen auttaa ymmärtämään tilannetta ja omia tunteitaan. Mutta historiaan jääminen pitää tilanteen samana ja toistaa itseään.

Kysymys miksi, voi auttaa ymmärtämään mutta siihen ei pitäisi juuttua, se ei johda eteenpäin. Kysymys miten toimin jatkossa, vie eteenpäin ja muutokseen.

Kerro kaverille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.