Miten saada ajatusmalli kääntymään myönteisyyteen ja että on arvokas ja ainutlaatuinen.

Ihmisen mieli on luonnostaan taipuvainen kiinnittymään ja huomioimaan enemmän huonoa kuin hyvää.

Jos mietit, että päivässäsi saattaa vaikkapa työstäsi riippuen olla jopa kymmeniä kohtaamisia muiden ihmisten kanssa niin millaiset kohtaamiset varmasti muistat työpäivän jälkeen?

Ne, joissa oli jotain epämiellyttävää, epämukavaa taikka tulit suorastaan mitätöidyksi taikka arvostelluksi jotenkin.

Mielesi sivuuttaa ne kaikki muut 15 kohtaamista, jotka menivät hyvin ja luonnostaan ja mielessäsi punaisena polttavana pisteenä tuikkii se, joka meni tavalla taikka toisella jotenkin pieleen. Ja ei välttämättä omasta toiminnastasi johtuen, vaan kenties toisella ihmisellä oli omat haavansa auki ja vuotavina ja sinä osuit sopivasti tielle.

On kai ihan tutkittua tietoa siitä, että tämä mielen taipumus huomioida huono ennemmin kuin hyvä on todellista ja että se on peruja siltä ajalta kun ihmisen selviytyminen on ollut riippuvaista siitä, miten osasit ennakoida mahdollisia vaaroja.

Kun ihminen eli vielä luonnon keskellä ja armoilla, oli osattava arvioida millaisia vaaroja liittyi käsillä olevaan hetkeen.

Selviytymisen kannalta oli olennaista, että ihminen osasi lukea ja ennakoida mm. säätä, hänen oli oltava varuillaan villieläinten vuoksi, että ei itse joudu saaliiksi.

Jatkuva arvostelu jää päälle.

Etenkin jos kasvoit ilmapiirissä, jossa sinulta vaadittiin toistuvasti asioita, mihin ei lapsi lapsen taidoilla voinut yltää ja jouduit toistuvasti kokemaan, että olet taitamaton. Vaativien vanhempien vaatimukset lonkeroituvat joka paikkaan, eikä lapsella ole oikeastaan mahdollista koskaan onnistua, koska teitpä niin tai näin, niin aina siinä oli jokin arvosteltava seikka.

Jatkuva kokemus siitä, että vaikka vain vanhempien katseesta tunnet, että et ole riittävän hyvä, että aina tuotat jotenkin pettymyksen vanhemmalle, saa sinussa syntymään syvän arvottomuuden ja epäonnistumisen tunteen.

Saatoit myös joutua kasvamaan olosuhteissa, jossa alistuminen oli ainoa keino selvitä silloin lapsen näkökulmasta.

Alistumisen kokemus ei välttämättä tarkoita suoraan alistumista tekoihin, jotka ovat pahoja. Alistumisen tunnelukko voi syntyä ilmapiiristä, jossa jotenkin vain oppii tietämään, että ei ole vaihtoehtoja, että sinun ajatuksesi ja mielipiteesi eivät ole tärkeitä eikä merkityksellisiä.

Selviytymiskeinot.

Esimerkiksi nämä yllämainitut kasvuolot ovat saaneet sinut kehittämään selviytymiskeinoja, joiden avulla jatkuvasti tarkkailet ympäristön viestejä. Mielesi syöttää sinulle ajatusta, että et ole riittävä, etkä merkityksellinen, sinun ei ehkä kannata yrittääkään olla näkyvä ja taitava tai tavoitella hyviä ihmissuhteita.

Selviytymiskeinoksi voi muodostua opittu vaativuus. Vaativuudella peität sitä todellista sisäistä käsitystä itsestäsi, eli vajavuutta.

Selviytymiskeino voi olla myös jatkuva alistuvuus omien tarpeiden kustannuksella.

Kummassakin tapauksessa kyse on siitä, että haluaisit tulla hyväksytyksi. Toivot, että tällä toiminnallasi tulet muiden silmissä hyväksytyksi ja jokin sinussa muuttuu.

Hyväksy itsesi.

Kuitenkin se mikä tuo sisäisen muutoksen olet sinä itse. Ota askel muutokseen.

Kun tiedostat ja huomaat tämän ajatuksen, että et ole riittävän hyvä ja arvokas, se mahdollistaa muutoksen.

Sen ajatuksen äärelle pysähtyminen ja sitä tutkiminen, mikä väittää sinulle näin.

Tietoisesti niiden todisteiden kerääminen, mitä hyvää kuhunkin päivään liittyi. Kuinka totta on se, että olit huono ja kuinka totta se, että olit aivan hyvä tai jopa hyvä. Siis tavallinen, et huonompi, et parempi kuin muut, vaan aivan samalla viivalla kaikkien kanssa.

-Anneli