Miten korjata itsessään olevaa vaille jäämistä, miten antaa itselleen jotain, mitä ei ole koskaan kokenut

skeemat

Kuinka täyttää se tyhjä kolo, rakkaudettomuuden aukko ja hyväksytyksi tulemisen kaipuu, joka on jo lapsena sinuun nakerrettu?

 

Tämän koskettavan kysymyksen olen saanut sähköpostiini.

 

Miten korjata itsessään olevaa vaille jäämistä, miten antaa itselleen jotain, mitä ei ole koskaan kokenut.

 

”Kuinka löytää se rakkaus, lämpö, hyväksyntä, oma ydin ja sisäinen voima, kokonainen ja ehjä minä itsestään, jos sellaista ei ole koskaan saanut toiselta ihmiseltä heijastettuna?

 

Voiko sellaista koskaan enää aikuisuudessa löytää ja tulla kokonaiseksi, minuksi, omaksi itsekseen, tuntea elävänsä ”omassa voimassaan?”

Näin jatkui tuo koskettava kysymys jonka sain.

Pohditko sinäkin arvottomuuden ja merkityksettömyyden kokemusta. Koetko olevasi näkymätön ja vailla suuntaa.

 

Miten eheytyä, miten oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään?

 

Oman itsen kuuleminen, omien kipupisteiden tunnistaminen, kohtaaminen ja kuuleminen nousevat keskiöön kun tahto muutokseen tulee tarpeeksi isoksi.

Tuo pelottava matka omaan sielun maisemaan on edessä kun muutos alkaa kutsua. Matkan pelottava osuus on omien tunteiden kohtaamisessa. Tunteet pelottavat meitä ja voit elää uskomuksessa, että tunteiden päästäminen esiin, näkyväksi itsellesi syöksisi sinut johonkin mustaan aukkoon, mistä ei ole paluuta.

Mutta etkö ole nyt mustassa aukossa, etkö ole juurikin siellä missä et haluaisi olla kun olosi on toivoton, arvoton, hylätty?

Ihmisenä toimintamme on usein kummallista nimenomaan tunteiden pelon takia.

Toistuvasti ihmisten tarinoissa sama kärsimystä ylläpitävä toiminta toistuu. Paradoksaalisesti pysyttelet elämässä, tunnemaailmassa tai ajatuksissa, jotka ylläpitävät elämässäsi juuri sitä, mitä et haluaisi elämäsi olevan.

Vahingoittava parisuhde. Raastava hylätyksi tulemisen pelko. Vaihtuvat suhteet kun mikään ei tunnu oikealta.

Kaikki tämä toistuu ja jatkuu. Koitat epätoivoisesti vaatia, että tuo toinen ihminen muuttuisi sellaiseksi, jota oikeasti voisit rakastaa. Toivot, että toinen ihminen olisi jotenkin niin, että sinun ei tarvitse pelätä hylkäämistä. Toivot, että seuraava suhde täyttää sisälläsi olevan tyhjiön.

Keskität voimavarasi kaikkeen muuhun paitsi siihen, millä todella olisi merkitystä ja vaikutusta. Omiin vääristyneisiin hallinta- ja selviytymiskeinoihisi, uskomuksiisi jotka ylläpitävät virheellistä käsitystä itsestäsi.

Vahvistat itsessäsi elävän lapsen hätää ja pelkoja, huonommuuden ja häpeän tunteita, valitsemalla toistuvasti toistaa samaa vaille jäämistä aikuisena.

Sitä mitä lapsena et voinut valita, vaan jouduit kestämään. Jota varten kehitit selviytymiskeinoja, joita et enää tarvitsisi.

Voit hakea parisuhteesta sitä mitä jäit vaille lapsena. Kumppanin toivoton tehtävä olisi paikata tuo aukko sinussa. Kuormitat suhdetta tunnevajeen ohjaamana ja mikään välittämisen tai arvostuksen osoitus ei tunnu sinusta oikeanlaiselta.

Voi olla, että olet valinnut kumppanin, joka tuo elämääsi samanlaisen kylmyyden, kaltoinkohtelun, hylkäämisen tai vähättelyn kokemukset, mihin olet lapsena oppinut ja tottunut.

Ja kuitenkin odotat ja vaadit, että tuo ihminen, jonka olet valinnut juuri näiden tuttujen tuntemusten perusteella, että hänen olisi jotenkin mahdollista muuttua.

Mieleesi ei juolahda, että toisenlaiset ihmiset toisivat elämääsi sitä, mitä todella kaipaisit.

Toisaalta vaikka elämässäsi olisi sellainen ihminen niin pystytkö kestämään sitä kaikkea hyvää koska se on niin outoa?

Vai alatko itse hyljeksiä tai muuten sabotoida tuota ihmissuhdetta, alatko testata kuinka pitkälle voit mennä.

Koetko hyvän ja rakastavan ihmisen tylsäksi ja pyrit hakemaan elämääsi draamaa vaarantamalla turvallisen suhteen omalla käytökselläsi. Koska draama ja tuskalliset tunteet ovat sitä, mitä olet oppinut, että ihmissuhteen kuuluisi olla. Ja kuitenkin kärsit.

 

muutos on valmiina sinua varten, kun sinä olet valmis muutokseen.

 

-Anneli

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *