Lojaalius vanhempiaan kohtaan on lapselle luontainen ajatusmalli ja tämä malli menee usein vielä aikuisenakin ohi oman hyvinvoinnin.
Tunnelukkojen tunnustaminen itselleen voi olla vaikeaa, koska luonnollisesti haluamme säilyttää lojaaliuden vanhempiaan kohtaan myös aikuisiällä.
Lapsi haluaa aina nähdä omat vanhempansa hyvinä, eikä tämä asia välttämättä ole muuttunut aikuisenakaan.
Voi olla vaikea joutua kohtaamaan se tosiasia, että lapsuudessasi vanhemmat ovat vaikuttaneet siihen, että tunnelukkosi ovat syntyneet. Jos ei ole kysymys selvästi käsitettävästä kaltoinkohtelusta, sitä voi olla vaikea hyväksyä.
Haluamme ajatella, että minulla oli hyvä lapsuus ja herää pelko siitä, että se ikään kuin katoaa jos katson, miten minua on kasvatettu.
On usein vaikea tavoittaa edes sitä mikä on ollut vahingoittavaa. Onko äidin katse ollut hyväksyvä ja arvostava vai onko se ollut kääntyneenä pois päin ja asento pettymystä ilmaiseva. Onko isä kertonut kuinka arvokas ja tärkeä olet, vai onko hän useammin komentanut pois tärkeämpien tekemisten tieltä. Monenlaisia sanattomia viestejä, joita olet lapsen silmin ja lapsen mielellä tulkinnut ja näin on alkanut mielessäsi kasvaa käsitys omasta mitättömyydestä tai viallisuudesta.
Kuitenkaan nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Sinulla on edelleen muistamasi hyvä lapsuus, vaikka toteaisit, että jokin vanhempien tavassa olla vanhempia, on ollut synnyttämässä tunnelukkojasi. Mikään ei ole vain joko tai vaan on ollut luultavasti paljonkin hyvää, jonka avulla olet kuitenkin ponnistanut elämässä.
Tavoitteena onkin löytää ymmärrys itseä kohtaan ja sitä auttaa se, että voit jotenkin ehkä ymmärtää myös vanhempiesi tapaa olla vanhempi. Omien vanhempien kasvu oloja on hyödyllistä tutkia jos vain mahdollista. Syyllisen penkille ei ketään tarvitse nostaa.
Tunnelukkojensa myöntäminen ja näkeminen on usein vaikeaa myös siksi, että se pakottaa katsomaan omaa itseään ja omaa olemistaan ihmissuhteissa nyt aikuisena kun kukaan muu ei voi sinun onneasi tuottaa eikä taata.
Tunnelukkojensa myöntäminen ja näkeminen on usein vaikeaa myös siksi, että se pakottaa katsomaan omaa itseään ja omaa olemistaan ihmissuhteissa nyt aikuisena kun kukaan muu ei voi sinun onneasi tuottaa eikä taata.
Nämä vauriot, joita tunnemaailmaasi olet saanut tulevat esille siinä, miten ihmissuhteesi tänä päivänä toimivat.
Rakastaminen voi olla tuskallista kun taustalla on pelko, että et ole rakastettava, riittävä tai että voit tulla hylätyksi milloin tahansa.
Rakastamisen vaikeus näkyy usein luottamuspulana. Vaadit kumppaniltasi monenlaisia todisteita siitä, että sinä olet tärkein. Oma epävarmuutesi aiheuttaa monenlaisia ”turhia” hankaluuksia kun keskityt varmistelemaan, että olet tärkein.
Huomiosi keskittyy monin tavoin kaikenlaiseen tarkkailuun miten ihmiset lähipiirissäsi toimivat ja ennen kaikkea varmisteluun ja näyttöjen vaatimiseen siitä, että olet kumppanillesi se tärkein sen sijaan, että keskittyisit elämään elämääsi ja nauttimaan siitä mitä sinulla on.
Vähitellen tämä käy joko kumppanillesi liian raskaaksi tai sinä itse et kestä luomaasi epävarmuuden tunnelmaa ja lähdet itse suhteesta.
Tulla ihmissuhteessa nähdyksi ja kuulluksi saattaa aiheuttaa tunnelukoista ja traumoista kärsivälle ihmiselle näiden epämiellyttävien pelkojen ja tunteiden vahvistumista.
Rakkaudellinen kokemus toisen ihmisen taholta nostaa pintaan pelon mitä mahdollisesta pettymyksestä voi seurata. Tiedostamaton mielesi muistaa sen miltä tuntui kuin rakastamasi ihminen, jonka olisi kuulunut suojella ja olla läsnä, petti toistuvasti odotuksesi lapsena tai jopa vahingoitti sinua.
Mikäli et ole tietoinen ja uskalla kohdata pelkojasi, joudut jatkamaan tuskallisella kehällä ja ehkä jälleen uuden ihmisen kanssa, jonka vastuulle taas koitat siirtää onnellisuutesi takaamisen.
Kun et ole tietoinen omista lukoistasi ja vaurioistasi, katsot muiden ihmisten toimintaa vääristyneiden ja sinun tunnelukkoosi sopivan ja sitä vahvistavan tulkinnan kautta. Tällöin et kuitenkaan koskaan pääse eteenpäin vaan juutut toisiin ihmisiin kohdistuviin toivottomiin odotuksiin siitä miten heidän tulisi olla toisin, että sinun olosi helpottuisi.
Toinen tapa on imeytyä ihmissuhteisiin, joissa et edelleenkään tule nähdyksi ja kuulluksi etkä saa rakkaudellista kokemusta. Näin et joudu outojen tuskallisten tunteiden valtaan vaan voit aivan aiheesta pysyä kivussasi ja pettymyksissäsi, joka on tuttua.
Voit jatkaa siinä harhassa elämistä, että kaikki ihmiset ovat tahallaan haavoittavia eikä sinun omilla valinnoillasi ole merkitystä, joten et ole vastuussa omasta elämästäsi.
Vastuu siitä mitä lapsena jouduit kokemaan oli niillä aikuisilla, jotka olivat sinusta vastuussa.
Vastuu omista tunteistasi nyt kun olet itse aikuinen on aina sinulla itselläsi <3 niin vaikealta kuin se tuntuukin myöntää.
Niin kauan kuin et ole valmis myöntämään tätä, olet tunteiden vuoristoradassa, joka kulkee ylös ja alas sen mukaan miten ympäristöäsi tulkitset. Ja kun tulkitset muiden toimia tunnelukko- ja traumalinssien läpi olet lukittu vuoristoradan penkkiin.
Olet muodostanut lapsuudessasi itsestäsi jonkinlaisen kuvan suhteessa maailmaan ja muihin ihmisiin, joka nyt aikuisena toimii itseäsi vastaan vaikeuttaen elämää ja ihmissuhteita. Tämä kuva on syntynyt sinusta riippumattomista syistä lapsen silmin tulkittuna. Nyt aikuisena oman hyvinvointisi kannalta tärkeintä mitä voit tehdä on alkaa tutkia tuon itsestäsi muodostuneen kuvan todenperäisyyttä.
Tunnelukkojensa tunnistaminen ja tunnustaminen voi olla askel sukupolvien ajan jatkuneen mallin katkaisemiseen. Se ei ole mikään pikkujuttu. On erittäin ymmärrettävää, että mieleen nousee vastustus ja epäilys.
-Anneli