Satuja

Saduissa saattaa olla hyvinkin ahdistavia ja pelottavia elementtejä ja tarinan on usein tarkoitus opettaa jotain.

Saduissa lapselle jää kuitenkin useimmiten mieleen se, että kaikesta voi selvitä ja hyvä voittaa. Tämä on tärkeä kantava käsitys elämästä, että uskaltaa elää.

Todellisessa elämässä se satu, jonka olet itsestäsi luonut sen mukaan, mitä olet lapsena oppinut ja minkä käsityksen itsestäsi saanut, jatkaa elämäänsä edelleen. Kun se on jäänyt lapsen luoman käsityksen tasolle, se on kesken ja elämä voi olla pelottavaa ja vaikeaa.

Sinä jatkat elämääsi tuossa sadussa, joka ei lopu.

Tämä mielen satuilu koskee lähes aina sitä, mitä sinä olet, siis sen sadun mukaan.

Mielesi satuilee sinulle asioita kuten, että olet epäonnistuja, olet kohtalon vihaama, maailma ei ole sinua varten.  Tai, että sinua ei voi rakastaa, kukaan ei arvosta sinua, kukaan ei välitä sinusta, et ole ansainnut onnea jne. loputtomiin.

Kun uskot kaiken tämän mielen suoltaman satuilun niin tottakai toteutat sitä elämässäsi tavalla taikka toisella.

Mielen satuilu kohdistuu usein myös toisiin ihmisiin kammottavinkin seurauksin. Yksi kauheimmista on niihin satuihin uskovien ryhmä, että on olemassa joku korkeammalta annettu oikeus päättää millainen joku toinen ihminen saa tai ei saa olla. Tämä on kai kaikken järkyttävin harha missä voi elää.

Kuitenkin kaikki mielen satuilu lähtee siitä, miten syvimmilläsi itsesi koet ja mitä itsestäsi ajattelet. Viha toisiin lähtee aina vihasta itseä kohtaan.

Mielen satuilu on opittua ja se on ollut myös keino selviytyä.

Mielen satuilu itsestä epäonnistujana tai ei-rakastettavana on opittu käsitys itsestä ja se on muodostunut lapsen ymmärryksellä, siitä millaista tarinaa itsestäsi olet kuullut.

Se on opittu käsitys itsestä lapsen ymmärryksellä sen perusteella, miten sinua on kohdeltu ja miten sinua on katsottu ja kuultu ja kohdattu.

Erityisen merkittävää on huomioida, että tuo käsitys on nimenomaan lapsen ymmärryksen kautta muodostunut käsitys itsestä.

Lapsen ymmärtää sen mitä ja miten lapsi ymmärtää, ei enempää. Lapsi luo sääntöjä ja selviytymiskeinoja itselleen sillä käsityskyvyllä, mikä lapsella on.

Mitä varhaisemmasta vaille jäämisestä tai traumasta on kyse, sitä vajavaisempi on ymmärrys siitä. Sitä vajavaisempi on mahdollisuus tavoittaa sitä, koska pieni lapsi ei ole kyennyt edes muodostamaan siitä kuvaa tai sanoittamaan sitä mitä tapahtuu.

Mitä isommaksi lapsi on kasvanut, sitä enemmän hän on oppinut muodostamaan jotain käsitystä itsestään ja maailmasta ja kuitenkin sekin on lapsen ymmärrys siitä mitä on kokenut ja kuullut ja nähnyt. Ja lapsi hakee aina syytä itsestään.

Saduksi sen voisi ajatella muuttuvan siinä vaiheessa kun aikuisena uskot vielä näitä lapsen käsityksiä itsestä, maailmasta ja muista ihmisistä.

 

 

 

Kun aikuisena uskot, että olet huono ihminen tai että sinä et ansaitse iloa tai että kohtalo tai kaikki ihmiset vihaavat sinua. Silloin elät sadussa, joka on jäänyt kesken.

Mielesi satu haluaa tulla valmiiksi. Se haluaa, että viet sadun loppuun, jossa tulet itseksesi ja löydät vangitun sielusi tornista ja tajuat, että vankilatorni on vain mielessäsi.

Kun pysähdyt tarkkailemaan ajatuksiasi, alat päästä jyvälle siitä sadusta, mitä mielesi tuottaa.

Voit huomata, että mieli tuottaa ajatuksia aivan jatkuvana virtana. Se on mielen tehtävä.

Sinun tehtäväsi on ymmärtää, että et ole yhtä kuin ajatuksesi ja vain harvoin mielemme tuottaa ajatuksia, joita kannattaa kovinkaan syvästi noteerata.

Sinun tehtäväsi on alkaa tarkkailla ajatuksiasi ja valita vain ne, joita on hyvä ja tärkeä katsoa tarkemmin.

Voit myös huomata jonkin toistuvan teeman ajatuksissasi. Huomaa se ja mieti mihin tuo teema pyrkii ja miten se vaikuttaa sinuun jos uskot sitä tai jos et usko sitä. Esimerkiksi jatkuvat huoliajatukset?

Mitkä ovat sinun voimakkaimmat tunnelukot ja mitä ymmärrät niiden syntymisestä?

Ovatko tunnelukot siirtyneet sinun kauttasi eteenpäin?
-Anneli
Kerro kaverille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.