Miten erottaa hylkäämisen pelko todellisesta tilanteesta.
Tätä kysymystä aika usein kuulen. Hylätyksi tulemisen pelkoon, hylkäämisen tunnelukkoon liittyy hyvin usein ns. huoliajattelu.
Olet kovasti huolissasi monista asioista ja yksi huolenaihe on, että jos et ole jatkuvasti valppaana niin kumppani yhtäkkiä onkin hylkäämässä sinut todella.
Esitänkin sinulle vastakysymyksen. Miten se, että olet jatkuvasti huolissasi estäisi mahdollisen hylätyksi tulemisen?
Voitko hallita toisen ihmisen toimintaa sillä, että olet varuillasi. Vai seuraako siitä itseasiassa se, että toinen alkaa ahdistua ja tympääntyä jatkuvaan epäilyyn ja tarkkailuun.
Jälleen siis on kysymys sinusta, ei toisesta ihmisestä. Pelkosi on sinun ja jos pelko ohjaa toimintaasi niin jälki voi olla kannaltasi juuri sitä mitä eniten pelkäät.
Älä usko ajatuksiasi.
Kysymys on aina sinusta. Onko pelkosi aiheellinen, mitä voit tehdä pelollesi. Jos pelkosi on osoittautunut kerta toisensa jälkeen todeksi, mikä pitää sinut kaltoin kohtelevassa suhteessa. Jos pelkosi ei ole koskaan toteutunut, mitä aiot tehdä pelollesi jne.
Kysymys on aina sinusta. Mitä sinä aiot tehdä omille peloillesi tai alistumisellesi tai muulle kärsimystä tuottavalle toiminnallesi.
Varmasti voi olla tottakin, että kumppanillasi on myös hylkäämisen tunnelukko. Kuitenkin sinun vallassasi on vain oma olemisesi. Voit kuvitella ja yrittää analysoida kumppanisi tunteita ja tuntemuksia mutta et voi todella tietää, mitä hän kokee. Voi opetella tietämään, mitä sinä itse koet ja tunnet. Kun alat olettaa, että tiedät kumppanisi mielenliikkeet ja uskottelet itsellesi tietäväsi, mitä hän suunnittelee, alat toimia omien uskomustesi mukaan. Siis uskomustesi, ei tosiasioiden mukaan.
Siis jos kuvittelet kumppanisi miettivän jotain olettamaasi, lienee viisainta kysyä. Ja kaikista viisainta on syventää omaa itsetuntemusta ja opetella tunnistamaan omia tunnelukkojaan ja niiden ylläpitämiä selviytymiskeinoja. Opetella luottamaan siihen, että myös toinen aikuinen ihminen tekee omia ratkaisujaan sen perusteella, mitä näkee ja kokee. Mitä hän sitten näkee ja kokee suhteessa sinuun riippuu siitä, toimitko uskomustesi vai tosiasioiden pohjalta.
Kun toimit uskomustesi ohjaamana, viestität jatkuvaa epäluuloa, epäluottamusta, vihamielisyyttä, epätoivoa. Viestität jatkuvasti sitä, että et usko suhteen pysyvyyteen ja kumppanisi rakkauteen.
Kun toimit tosiasioiden perusteella voit viestittää vastuunottoa omista tunteistasi. Viestität luottamusta ja halua uskoa toiseen. Viestität halua ratkaista ongelmia ja toimit sen mukaan, mitä todella tapahtuu. Viestität hyväksyntää ja kunnioitusta.
Se, että onko kumppanisi todella sitten sen arvoinen vai on myös jotain, minkä näet tosiasioiden perusteella ja teet ratkaisusi niihin perustuen. Et päätä lähteä tai jäädä oman tulkintasi ja uskomustesi perusteella.
Sinun tunteissasi on aina kysymys sinusta, ei toisesta. Toisen käyttäytyminen kertoo aina hänestä, ei sinusta ja päinvastoin.
Kun niin mielellämme pohdimme toisen ihmisen käyttäytymistä, se on harha, johon usein sorrumme.
Eteenpäin meneminen ja asioiden muuttuminen mahdollistuu vain kun alat pohtia omaa käyttäytymistäsi ja omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Tämä onkin se vaikein pala. on vaikeaa kohdata oma itsensä, koska niin kauan kuin et sitä tee, voit ikään kuin sysätä vastuun hyvinvoinnistasi toisen harteille.
Oman itsen tutkimista ei kuitenkaan kannattaisi pelätä. Löydät sieltä ihmisen, joka todella olet ja usko pois, se on vain ja ainoastaan hieno tyyppi, hänet uskaltaa ja kannattaa löytää.
-Anneli