Haitalliset tunnelukot alkavat syntyä erittäin varhaisessa vaiheessa lapsuutta, jopa ennen puheen kehitystä saattaa alkaa syntyä esimerkiksi hylkäämisen tunnelukko.
Saatoit joutua selviytymään vaikeissa oloissa vanhempien sairauden, alkoholismin, tunnekylmyyden takia tai ehkä oma sairautesi varjosti lapsuuttasi.
Ehkä jopa vaikeampaa ja työläämpää on tavoittaa niitä tunnelukkoja, jotka eivät ole syntyneet minkään erityisen traumaattisen kasvualustan johdosta.
Se, että lapsuudessa ei välttämättä ole ollut jotain erityisen haavoittavaa, todellista hylkäämistä tai kaltoinkohtelua ei ole tarkoita, etteikö tunnelukkoja olisi voinut syntyä. Voit ehkä ymmärtää, että jotain itsetuntovauriota kannat mukanasi koska koet itsesi yksinäiseksi, ulkopuoliseksi, epäonnistujaksi.
Olet ehkä jatkuvasti vihainen, katkera, surullinen, masentunut tai ahdistunut. Koet, että ihmissuhteet ovat vaikeita ja pohdit usein, mikä sinussa on vikana.
Joka tapauksessa mikä sitten olikin juuri sinun tarinasi, lapsena sinun oli luotava jonkinlainen keino selviytyä, sekä fyysisesti, että henkisesti.
Olemme sitä, mitä kuvittelemme toisten mielissä olevamme.
Kuuntelin tahtomattani erään kesän ajan naapurissani asuvan perheen puuhastelua pihalla ja isän tapaa puhua lapsilleen. Oletukseni mukaan perheen pojista toinen oli ehkä 5-6 vuotias ja jostain syystä hän tuntui saavan isässään erityisen herkästi jotain liikkeelle.
Oli raastavaa kuulla, miten isä päivästä toiseen toisti tälle pikku pojalleen lauseita: ”sinä olet tuollainen valehtelija, koska sinä aina valehtelet, sinä valehtelet kaikesta jne.”
Minua itketti kun kuulin pojan koittavan välillä sanoa, että en minä…mutta isä tyrmäsi sen välittömästi lauseella ”sinä olet tuollainen valehtelija”.
Tuntui tosi pahalta lapsen puolesta. En tietysti tiedä mikä oli syy tähän valehtelijaksi leimaamiseen mutta mikään syy ei ole riittävä kun on kyseessä aikuinen, lapsen hoivaaja, jonka tulisi olla se kallio, johon voi aina nojata.
Voisi kuvitteellisesti pohtia , mitä seurauksia tästä toistuvasta valehtelijaksi nimeämisestä mahtaa tuolle pikku lapselle olla?
Selviytymiskeino syntyy.
Tuon lapsen kokemaa häpeää, hämmennystä, turvattomuutta, mitättömyyttä ym. voimme vain kuvitella. Kaikki nämä tunteet ovat kuitenkin lapsen mielessä totta kai tiedostamattomia ja lähinnä pelko ja epävarmuus on paikalla kun isä on paikalla.
Miten tuo pikku poika selviytyy siitä, että hän saa jatkuvasti isänsä taholta kuulla olevansa valehteljia ja sen seurauksena myös todennäköisesti jää jotenkin huonommaksi kun veljensä, tulee sivuutetuksi isän taholta, ei saa ehkä jotain koska ”ei ole ansainnut” ym. ym.
Hänen on luotava jonkinlaiset selviytymiskeinot, että hän voi kestää mielipahan, ehkä pelon ja sen, että joutuu kokemaan olevansa jotenkin viallinen ja huono, ei arvokas. Hänen on luotava keino selviytyä ehkä siitä, että toiset sisarukset, toiset lapset hakevat hyväksyntää tältä isältä sillä, että alkavat matkia isän käytöstä tuota lasta kohtaan.
Miten lapsi selviytyy.
Hyvin todennäköistä on, että lapsi alkaa lapsen näkökulmasta olettaa ja arvioida sitä, mikä olisi hyväksyttävää isän silmissä, miten hän saisi isältä hyväksyntää.
Alkaako hän todellakin valehdella joistain asioista koska olettaa, että jokin tilanne tai asia olisi isän mielestä parempi kuin miten se todellisuudessa meni tai oli. Hyvin todennäköistä, että näin käy.
Mutta koska hän on lapsi voi olla, että hän kompastuu pahan kerran siinä, minkä olettaa isän silmissä olevan hyväksyttävää ja ennen kaikkea siinä, miten hän kuvittelee voivansa tarinoida aikuisten silmissä uskottavasti. Hän on lapsi!
Seuraus siis voi olla, että hän joutuu yhä enemmän syytetyksi valehtelusta, joka alkaa ehkäpä olla jo tottakin.
Muita selviytymiskeinoja voisi olla hänen persoonastaan riippuen, joko vetäytyminen yksinäisyyteen tai pyrkimys saada huomiota tekemällä jatkuvasti jotain, mistä joutuu vanhempien hampaisiin, myöhemmin myös opettajien ja muiden auktoriteettien. Voi olla myös, että hän alkaa alistua yhä enemmän, eikä koitakkaan puolustaa itseään missään vaiheessa.
Samalla kun hän lapsena synnytti näitä erilaisia selviytymiskeinoja, jotka siis saattoivat olla torjumista, pelkoa, riippuvuutta, vihaisuutta, hyökkäämistä, vetäytymistä, tunteiden jäädyttämistä, samalla hänelle alkoi muodostua itsestä mielikuva jonkinlaisena. Tässä tapauksessa siis valehtelijana – jotenkin viallisena.
Tunnelukot ovat syntyneet.
Näiden lapsuuden selviytymiskeinojen myötä, syntyvät tunnelukot.
Tässä kuvitellussa skenaariossa, mitä tuolle pikkupojalle voisi tapahtua, voisi tunnelukkoina aikuisena näyttäytyä hylkäämisen, tunnevajeen, kaltoinkohtelun, epäonnistumisen, vajavuuden, vaativuuden, rankaisevuuden, hyväksynnän haun tunnelukot. Häneen voisi syntyä myös syvä uhrautumisen lukko, joka aikuisena näyttäytyy narsistisena oman itsen kipupisteisiin keskittyvänä marttyyrina.
Riippuen hänen omasta syntymätemperamentistaan, sekä hänen muista lapsuuden ajan aikuisista ihmisistä ja kodin ilmapiiristä, hänellä voisi olla aikuisena lähes kaikki tunnelukot. Tai hänellä voisi olla ”vain” esim. tunnevajeen, kaltoinkohtelun ja epäonnistumisen lukot.
Tai jos hänellä olisikin todella ”näkevä” ja kuunteleva äiti, joka pyrkisi korjaamaan tehokkaasti nämä tilanteet, joita isän kanssa syntyi, voi olla, että hänelle ei syntyisi kovin vahvoja tunnelukkoja.
Paljon riippuu siis siitä, millaisia muita aikuisia hänen ympärillään on lapsuudessa ollut ja millaisena hän on itsensä aikuisten silmistä nähnyt enimmäkseen.
Näiden syntyneiden tunnelukkojen voisi ajatella olevan sisäinen, vahva uskomus siitä, mitä luulet olevasi toisten mielestä.
Se mitä tiedostamattasi luulet ja oletat ohjaa sitä mitä olet ja miten olet suhteessa muihin ihmisiin ja siihen miten elämääsi toteutat.
Kun sisäinen äänesi-tunnelukkosi ylläpitävät uskomusta, että olet valehteljia-viallinen-epäonnistuja-ei rakastettava, niin kun kohtaat muita ihmisiä, haet töitä, haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsit kumppania, tämä sisäinen uskomus olettaa, että nuo muutkin ihmiset pitävät sinua tuollaisena.
Siitä seuraa, että oman temperamenttisi mukaan koitat suojautua jo valmiiksi ja olet joko hyökkäävä, torjuva, arka, vetäytyvä… tunnet vetoa ihmisiin, jotka vahvistavat tavalla taikka toisella tätä uskomusta, koska silloin olet jossain tutulla maaperällä.
Se, että joku aidosti olisi kiinnostunut juuri sinusta ja arvostaisi juuri sinua sinuna olisi liian outoa ja hämmentävää.