Jos olet jäänyt lapsuudessasi vaille sitä ehdottoman rakkauden kokemusta, sitä ehdotonta varmuutta, että olet rakastettava ja oikeanlainen juuri sellaisena kuin olet, sinussa elää tänäkin päivänä jatkuvasti sisälläsi läsnäoleva epävarmuus oletko nyt ollut oikein, että sinua rakastetaan.
Tunnelukkojen syntyminen on tapahtunut tuolla varhaisessa vaiheessa elämääsi.
Et välttämättä edes tiedosta tuon epävarmuuden läsnäoloa ja että se ohjailee elämääsi.
Voit pohtia sen olemassaoloa sitä kautta, miten ihmisten kanssa toimit.
Oletko herkästi puolustuskannalla, oletko toisaalta arka tuomaan mielipidettäsi esille, oletko ylimielinen ja hyökkäävä, etsitkö jatkuvasti toisista ihmisistä jotain vikaa, tekevätkö toiset kaiken väärin, koetko usein olevasi jotenkin huonompi, alistutko toisten tahtoon, pelkäätkö olla näkyvä, jne. jne.
Kuinka voisit edes tietää.
Jos olet jäänyt vaille sitä kokemusta ja tietoa ehdottomasta rakkaudesta, sitä kokemusta, että olet merkityksellinen ja ehjä ja rakas, kuinka voisitkaan myöhemmin elämässäsi kokea sitä luottamusta ja turvaa, että sinä riität ja olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Voit elää jatkuvassa valmiudessa puolustautumaan ja odotat jatkuvasta osin tiedostamattasi hyökkäystä, arvostelua, hylkäämistä tai oikaisua puheisiisi tai tekemisiisi.
Tämä vaille jääminen voi olla ollut sitä, että et tullut kuulluksi ja nähdyksi, jäit toisen sisaruksen varjoon, vanhempasi olivat alkoholisteja tai perheessä oli muuta sairautta, vanhempasi olivat tunnekylmiä, vanhempasi luulivat, että rakkautta on arvostelu ja kehuminen on vaarallista jne.
Huomaamattasi hakeudut toistuvasti ihmissuhteisiin, joissa tämä arvottomuuden tunne vahvistuu ja toistuu.
Hakeudut suhteisiin, joissa sinua ohjataan arvostelun ja oikaisujen kautta.
Nämä tilanteet ovat niin arkipäiväisiä, että et edes tajua, että joudut jatkuvasti kokemaan mitätöintiä, tiedät vain, että sinulla on jotenkin paha olla.
Tiedostamaton sinussa ei ole näkymätöntä kun tunnelukot ohjaavat reaktioitasi ja valintojasi.
Et tiedosta välttämättä ollenkaan mistä paha olosi syntyy ja miksi mutta se mitä et tiedosta näkyy sinussa kuitenkin ulospäin.
Se sisäinen paha olo, se tiedostamaton pelko, taistelu, rakkauden nälkä, se sinussa elävän lapsen syvä kokemus, että on jotenkin virheellinen näkyy herkkyytenä loukkaantua ihmisille, arvostelun haluna, pelkona, hyökkäävyytenä, marttyyriutena, epämääräisenä tunteena, että et löydä paikkaasi.
Imeydyt toistuvasti ihmissuhteisiin, joissa koet yhä uudelleen tuota tuttua olotilaa. Voi olla, että heti ensikohtaamisella ihminen kohtelee sinua alentuvasti ja hienoisen ikävästi ja silti ihastut häneen päätä pahkaa ja vaiennat pienen äänen sisälläsi, joka koittaa sanoa , että nyt tuntuu pahalta.
Et voi muuta koska et tiedä muusta.
Olet jo niin varhaisessa vaiheessa elämääsi oppinut, että tämänkaltainen puhe ja kohtelu on oikein ja sitä mikä sinulle kuuluu, että et yksinkertaisesti osaa etkä pysty vastustamaan, etkä ymmärtämään, että siinä on jotain mikä ylläpitää kurjaa olotilaasi.
Se missä sinua joko hienovaraisesti ja vaikeasti tunnistettavasti jatkuvasti arvostellaan tai jotenkin mitätöidään tai ihan selkeä kaltoinkohtelu on niin tuttua ja tuntuu niin oikealta, että olet kuin kärpänen hämähäkin verkossa. Olosi on huono mutta pois pääsyä ei näytä olevan.
Kunnes alat tiedostaa tunnelukkosi.
Tosin tästä olosta toisin kuin hämähäkin verkosta kärpäsellä, sinulla on onneksi pois pääsy.
Pois pääsyn alkupää on oman olosi tiedostamisella ja huomaamisella. Se, että on jatkuvasti paha olo on merkki jostain. Kun alat tutkia sitä voit ehkäpä kiinnostua itse siitä, että haluaisit itsellesi jotain parempaa.
Syvien sielun haavojen parantuminen ei tapahdu yhtäkkiä, ei päivässä tai viikossa, ei kuukaudessa eikä edes vuodessa. Ihmisen mieli ei valitettavasti toimi niin, että naps nyt tiedostan ja nyt olen parantunut.
Mutta alkuun pääset sitä nopeammin mitä nopeammin aloitat tunnelukkojesi työstämisen
*