Introverttiutta, hylätyksi tulemisen pelkoa, ulkopuolisuuden tunnetta?
Tuntuu, että nykypäivinä introverttius on noussut muodikkaaksi kuvaukseksi itsestä. On vähän hienompaa olla introvertti tai erityisherkkä kuin masentunut, alavireinen taikka tunnelukoista kärsivä.
Totta on ihan varmasti se, että on introverttejä ihmisiä samoin kuin erityisherkkiäkin. Ja on hienoa, että nykyään tietoa on tarjolla ja hyvin moni meistä kokee helpotusta ja itseymmärrystä kun lukee em. asioista ja tunnistaa niistä itseään.
Hiukan ongelmalliseksi voi kuitenkin muodostua se, että nimeää itsensä joksikin ja päättää, että minä olen tällainen, joten minä en voi olla mitään muuta. Eikä siinäkään vielä mitään jos se antaa itselle vahvuutta ja hyväksyntää ja auttaa tekemään elämässä valintoja, jotka vahvistavat omaa hyvinvointia.
Jos se, että tunnistat itsesi vaikkapa introvertiksi auttaa sinua hyväksymään itsesi ja koet tyytyväisyyttä elämääsi, olet oikeilla jäljillä.
Mutta jos nimeät itsesi introvertiksi, että voisit selittää sillä yksinäisyytesi, se voi olla esteenä hyvinvoinnillesi.
Hylätyksi tulemisen pelko on lamaannuttava tunne.
Hylätyksi tulemisen pelko on lamaannuttava ja kaikki nielevä tunne. Olet voinut rakentaa elämäsi niin, että et joudu kokemaan edes ajatuksen tasolla riskiä hylätyksi tulemisesta.
Olet jossain vaiheessa elämää päättänyt tiedostamattasi, että olet yksin niin ei tarvitse pelätä.
Pelko hylätyksi tulemisen kokemuksesta määrittää elämääsi. Olet ehkä menettänyt lähes kaikki ihmissuhteesi. Et pidä yhteyttä ystäviin, etkä sukulaisiin. Et voi tulla hylätyksi, jos ei ole ketään kuka hylkäisi.
Voit selittää itsellesi, että olet introvertti persoona ja haluatkin olla yksin.
Tässä todennäköisesti piilee myös jokin totuus. Todennäköisesti oletkin ainakin taipuvainen enemmän introverttiuteen kuin ekstroverttiuteen. Olet perusluonteesi mukaisesti valinnut tavan välttää hylätyksi tulemisen pelkoa.
Introvertti on enimmäkseen tyytyväinen omaan seuraansa, eikä koe yksinoloa ahdistavaksi.
Hylätyksi tulemista pelkäävä on lamaantunut ja kokee yksinäisyyttä ja ahdistusta. Hylkäämisen ja ulkopuolisuuden tunnelukot aiheuttavat sisään päin suuntauneessa henkilössä eristäytymistä ja välttelykäyttäymistä.
Introverttiuteen taipuvaisena alat pikkuhiljaa tunnelukon ohjaamaana jättäytyä pois, työpaikan juhlista, sukujuhlista, vierailuista, vapaa-ajan vietosta ystävien kanssa jne. Alat siis välttelemään sitä sietämätöntä tunnetta, että sinut voidaan hylätä.
Et tietenkään tiedosta, että kyseessä on hylätyksi tulemisen pelon tunteen välttely.
Olet vain ahdistunut ja sosiaalisten tilanteiden jälkeen koet vielä suurempaa yksinäisyyden tunnetta ja alat vältellä tuota epämiellyttävää olotilaa.
Ulkopuolisuuden tunnelukko kuuluu hylätyksi tulemisen kanssa usein samaan pakettiin.
Koet jatkuvasti epäonnistuneesi sosiaalisissa tilanteissa ja jäät jotenkin aina yksin. Koet, että et osaa olla luontevasti ihmisten kanssa. Voi olla, että sinulla on ajatuksia, että kukaan ei kuitenkaan pidä sinusta, etkä ole kenenkään mielestä kiinnostava ihminen. Koet olevasi erilainen ja ulkopuolinen.
Introvertti ei välttele tilanteita koska pelkää omia tunteitaan, vaan koska tietää voivansa paremmin pienissä ympyröissä tai vain muutaman ihmisen kanssa kerrallaan. Hän voi kuitenkin osallistua erilaisiin tilaisuuksiin, jos asia on hänestä kiinnostava.
Hylkäämisen ja/tai ulkopuolisuuden tunnelukoista kärsivä alkaa vältellä sosiaalista elämää ja jopa itseään kiinnostavia tilaisuuksia, koska omien tunteiden sietäminen on ylivoimaista.
Hylätyksi tulemisen pelon vallassa voit jättäytyä pois koulutuksista tai erilaisista tilaisuuksista, joihin liittyy riski joutua kokemaan hylätyksi tulemisen tunnetta. Ulkopuolisuuden tunnelukko syöttää ajatusta, että et kuulu mihinkään joukkoon. Ulkopuolisuuden tunne on alkuaan jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen laukaisema. Voi olla, että perheesi oli jotenkin erilainen, myös hyväksikäyttökokemukset usein liittyvät ulkopuolisuuden tunteen syntyyn.
Pelkkien luentojen kuunteleminen voi olla ihan ok ja voit nauttia kiinnostavista aiheista.
Epämiellyttäväksi kokemuksen voi tehdä, että alat jo etukäteen miettiä miten esim. kahvi- ja ruokailutauot sujuvat. Sinulla on uskomus, että kaikki muut menevät yhdessä syömään ja voit kokea kiduttavan häpeällisenä tunteen, että sinua ei haluta joukkoon. Tai voi pelätä, että luentoon kuuluu ryhmäytymistä jne. Nämä pelot voivat johtaa siihen, että et mene enää ollenkaan tällaisiin tilaisuuksiin. Kiellät itseltäsi kiinnostavatkin tapahtumat, koska tunteet ovat sietämättömiä.
Hylätyksi tulemisen pelkoon sisältyy useimmiten myös jonkinlaista häpeän tunnetta. Häpeä voi syntyä pikkuhiljaa kun kokemus yksin jäämisestä on toistunut tai olet kokenut mahdottomaksi liittyä muiden joukkoon.
Häpeä on voinut syntyä myös jo lapsena hylkäämisen tunnelukon yhteyteen. Olet ehkä saanut toistuvasti kuulla olevasi jotenkin vääränlainen. Tai et vain ole saanut kannustusta ja hyväksyntää, jota lapsi tarvii.
Ulkopuolisuuden kokemus vahvistuu häpeän tunteiden myötä. Koet olevasi epäkiinnostava, et koe olevasi viehättävä, sinusta tuntuu, että sinulla ei ole mitään sanottavaa kenellekään.
Jos tässä tapauksessa nimeät itsesi introvertiksi tms. silloin ikään kuin kiellät itseltäsi mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin haluaisit elää. Et kiinnostu tutkimaan onko jotain tehtävissä, voit jäädä tilaan, jossa suljet itsesi ulos elämästä. Olet määritellyt itsesi joksikin, joten et myöskään yritä korjata tilannetta.
Olemme hanakoita laittamaan sekä itseemme, että muihin erilaisia nimikkeitä ja määrittelyjä. Joskus niistä on hyötyä mutta usein voi myös olla niin, että tuon nimikkeen taakse on vain helpompi verhoutua.
Jos elät vailla sosiaalisia kontakteja, oletko introvertti vai kärsitkö hylkäämisen ja/tai ulkopuolisuuden tunnelukoista?
Erotat sen kysymällä itseltäsi oletko tyytyväinen elämääsi, koetko olevasi yksinäinen vailla vaihtoehtoja vai oletko yksin tai seurassa sen mukaan miten itse valitset?
Tuntuuko sinusta usein, että et ole olemassa kenellekään?
-Anneli
Kiitos kirjoituksesta! Tuntuu kuin olisit lukenut ajatukseni.
Kiitos Mika kommentistasi. Oikein hyvää kevättä sinulle. / Anneli
Kovin oli tuttua,liiankin.
Mielenkiintoinen teksti, joskin olisin toivonut, että introverttius oli määritelty selkeämmin. Tunnustaudun itse introvertiksi, mutta olooni ei liity sosiaalisten tilanteiden painetta ja pelkoa hylätyksi tai syrjityksi tulemisesta. Minua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa mitä muut minusta ajattelevat ja osaan olla sosiaalinen erilaisissa tilanteissa, erilaisten ihmisten kanssa.
Introverttiyden kokemus liittyy ennemminkin siihen, että koen sosiaaliset tilanteet uuvuttaviksi. Oli kyseessä sitten ventovieraat tai hyvät ystävät, niin parinkin tunnin yhdessäoloon jälkeen koen tarvetta ladata akkuja yksikseni ja omassa rauhassa. Varsinkin jos porukkaa on paikalla yli 3 henkeä tai joukossa on joku ylisosiaalinen yksilö, niin oma energiani kuluu äkkiä pois. Tuttujen kanssa on helpompaa lähinnä siksi, että heidän kanssaan syrjään vetäytyminen ei ole ”ongelma”, vaan kaikki tietävät, että tarvitsen yksinoloa sosiaalisia tilanteita jaksottamaan.
Mielestäni introverttiutta ei siis voi rinnastaa pelkästään sosiaalisiin pelkoihin tai sosiaaliseen epävarmuuteen. Se on enemminkin herkkyyttä sosiaaliselle kuormitukselle ja tarvetta yksinololle kuormituksesta toipumiseen. Kirjoitan tästä lähinnä siksi, että stereotyyppinen kuva meistä introverteistä epäsosiaalisina vässyköinä on harhaanjohtava eikä se auta ymmärtämään, mitä introverttiset taipumukset voivat ilmetä.
Hei Intro-Mortti 🙂 ja kiitos viestistäsi.
Juttujen aiheet tulevat toimittajilta ja juttu tuli minulle kysymyksellä mitä ovat introvertin tunnelukot. Vastaus on tietysti että ei ole olemassa sellaisia kuin introvertin tunnelukot vaan että kaikilla on tunnelukkoja ja joskus voi olla vaikea erottaa sitä mikä on esim introverttiutta ja mikä taas on tunnelukkojen aiheuttamaa.
Mutta jutun tarkoitus omasta näkökulmastani oli siis, että introvertilla saattaa olla usein eritavalla painottuneet tunnelukot kuin ekstrovertillä. Mutta pääpointti on juurikin se, että ei introverttiys ole itsessään syy tunnelukoille.
Introvertin sisäinen maailma on niin rikas ja virittynyt, että introvertti tarvitsee sen takia paljon omaa rauhaa ja kuormittuu meluisissa ja vilkkaissa ympäristöissä.
Ekstrovertti taas tarvitsee ulkoisia ärsykkeitä, saadakseen kokemuksia ja elämyksiä.
Ydinkärki on nimenomaan siinä, että ihminen voi nimetä itsensä voimakkaasti introvertiksi jos hänellä on voimakkaita ulkopuolisuuden, häpeän, estyneisyyden jne. sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä epävarmuuksia, varsinkin jos hän on luonteeltaan taipuvainen introverttiyteen.
Ja tällöin ei ole kyse introverttiydestä ainakaan pelkästään koska introverttiyteen ei liity ihmisvihaa tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa vaan silloin on kyse jostain muusta.
Jos kuitenkin selittää omat vaikeudet introverttiydellä yksistään niin silloin on käsittänyt introverttiuden väärin ja sulkee itseltään pois mahdollisuuden helpompaan olotilaan.
Mutta introvertillä voi olla tunnelukkoja samoin kuin kaikilla muillakin ja olisi itsen kannalta tärkeää erottaa toisistaan oma syntymätemperamentti eli esim. introverttiys tunnelukoista, traumoista, uskomuksista jne.
Toivottavasti tämä selkiytti ajatustani.
-Anneli