Pieniä tähtihetkiä arjessa on ollut viimeaikoina työnohjaajakouluttajan antama palaute työnohjaustilanteesta : Työnohjaus oli kaunista, tyylikästä, eleetöntä, itseä korostamatonta, ohjattavaa kuuntelevaa :).
Kannan tätä palautetta mielessäni ja se luo uskoa, että olen oikeilla jäljillä työnohjausta tehdessäni. Olen työnohjauksessani ennenkaikkea kiinnostunut siitä, mitä mitä ihmisten mielessä, ajatuksissa ja tunnelmissä liikkuu työnohjaukseen tuodun asian, casen tms. puitteissa.
Työohjauksessa lähden aina ajatuksesta, että ohjattavat itse luovat uutta ja siinä minun roolini on antaa vain ehkä suuntavinkkejä siihen miten voi hoksata uuden idean tai näkökulman asioihin.
Uskon, että ihminen niin työssä kuin muutenkin toimii aina järkevästi. Tuon toiminnan taustalla oleva ajatus, uskomus tai käsitys voi olla vain jotenkin ”virheellinen” tai haitallinen ja ehkä syntynyt joskus jostain väärinymmärryksestä tai jopa ehkä väärin kohtelusta jossain muussa tilanteessa.
-Anneli