Eri terapiasuuntaukset kiinnostavat ihmisiä ja ymmärrettävästi mietityttää mikä olisi itselle sopiva suuntaus ja mistä mahdollisesti apua parhaiten saisi omaan elämäänsä
Itse pidän kognitiiviseen terapiaan liitettävistä erilaisista ”rönsyistä” kuten hot-terapia ja skeematerapia, eli työskennellään niin, että pyritään sovittelemaan kunkin asiakkaan tarpeisiin parhaiten vastaavaa työskentelytapaa.
Kognitiivisen terapian vertauskuvana voisi käyttää vaikkapa tilannetta, että minulla on allergia, jota jokin toimintani/syömiseni tms pahentaa mutta en halua tiedostaa sitä, vaan haluan ottaa vain pillerin, jotta minun ei tavitse huomioida allergiaani. Ja kuitenkin jossain vaiheessa oireet luultavasti voimistuvat niin paljon, että pillerin ottaminen ei yksistään riitä vaan joutuu tilanteeseen, että on otettava ikäänkuin vastuu oireistaan/voinnistaan ja siitä millä joko voimistaa tai lieventää oireita. Kognitiivisessa terapiassa joutuu väistämättä samankaltaiseen tilanteeseen, jossa joutuu kysymään mitä minä itse voisin tehdä jotta voisin paremmin ? Niinpä kognitiivisen terapian tärkeimpiä tarkastelun kohteita onkin mitä ajattelen elämästä/itsestäni/muista ihmisistä/maailmasta/menneisyydestä/tulevaisuudesta jne. ja miten tämän ajatteluni vaikuttaa siihen miten toimin? Jonka seurauksena pääsemmekin lähestymään vähitellen kysymystä mitä tapahtuu minulle jos ajatukseni muuttuu? Muuttuko myös toimintani ja mitä se tarkoittaa omalle voinnilleni?
Näiden edellä mainittujen takia kognitiivisessa terapiassa tehdään erilaisia kirjallisia ym. tehtäviä, joiden tarkoitus on auttaa oman itsen ymmärtämisessa ja sen ymmärtämisessä mikä on minun oma vaikutus omaan elämääni.
Kognitiivinen terapia on aktiivista vuorovaikutuksessa olemista terapeutin ja asiakkaan välillä. Se on yhdessä tutkimista ja pohtimista sekä yhdessä näkökulmien laajentamista, terapeutti ei ole ”tietäjä” vaan olemme tasa-arvoisena tilanteessa, jossa haluamme yhdessä löytää sinulle parhaan tavan olla elämässäsi 🙂
Hyvää vuoden alkua.
-Anneli