”NÄLKÄMYRSKY”
”Maailma hajoaa. Kohta tapahtuu jotain. Levottomuus kasvaa. Se leviää keskustasta ja muuttuu kivuksi. Juuri keskustassa myrsky puhkeaa. Jossain aivan keskellä se vahvistuu ja muuttuu hyökyviksi aalloiksi. Aallot työntävät kivun ulos ja sitten taas sisään. Aaltojen hyöky paisuu ja täyttää koko säämaiseman. Maailma ulvoo. Kaikki räjähtää ja hajoaa ja vaipuu ja kuohahtaa sitten takaisin tuskan solmuksi.” Läheisyyden ja hyvän hoidon tuottama mielihyvä on vastasyntyneelle ekstaattinen kokemus. Äiti nostaa nälkämyrskyn kourissa kamppailevan rinnoilleen. Suu hamuaa, imee ahneesti ja sitten kaikki sulaa.
Yhtäkkiä maailmalla on rajat. Se pienenee, hidastuu ja pehmenee. Kaikki muuttuu. Jostain versoo hieno lupaus. Virta lämmittää kylmyyden. Se jäähdyttää tulen. Se avaa keskustan solmun ja vaimentaa hurjat, hyökyvät aallot, kunnes ne lopullisesti laantuvat. Kaikki on korjattu. Uusi maailma herää. Myrsky on tyyntynyt. Tuulet ovat vaienneet. Taivas on pehmeämpi. Esiin tulee sulavia linjoja ja aaltoilevia muotoja. Ne luovat harmoniaa ja herättävät väreilevän valon lailla kaiken eloon.”
Katkelma Daniel Sternin kirjasta Maailma lapsen silmin.
Tämä psykologi Daniel Sternin uraa uurtava näkemys siitä, että jo vastasyntynyt lapsi on oma erillinen itsensä ja hänen kokemuksensa ovat valtavia kuvaa mielestäni jotenkin hienosti ehkä myös skeematerapian lähtökohtia. Skeematerapiassa pyrimme löytämään niitä lapsuuden vaillejäämisiä ja tyydyttämään sen vaille jääneen sisäisen lapsen ”nälkää”, olipa se sitten nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta tai arvostusta tai lohduttamisen tarvetta jne. Joka tapauksessa se lapsi elää meissä edelleen ja kaipaa sitä mitä on jäänyt vaille.
Ja ehkäpä voimme yhdessä tyynnyttää myrskyt ja sammuttaa polttavat liekit, jotka häiritsevät tämän päivän elämää.
Mukavia kesäpäiviä sinulle 🙂
-Anneli