Perfektionismi johtaa lähes aina työuupumukseen

Perfektionismi johtaa lähes aina työuupumukseen

Perfektionismiin taipuva henkilö ajattelee, että kaikessa kuuluu pyrkiä täydellisyyteen tai muuten on epäonnistunut.

Vaativuuden tunnelukon kynsissä olevan henkilön maailma on aina mustavalkoinen. Asiat on joko näin tai noin. Joko onnistut tai epäonnistut. Joko sinua rakastetaan tai ei.

Onneksi elämä ei ole näin mustavalkoista. Lukemalla tämän postauksen autan sinua näkemään, miten vaativuuden tunnelukko vaikuttaa ajatteluun. Sen jälkeen voit arvioida, kuulostaako vaativuuden tunnelukko sellaiselta, joka elämääsi mahdollisesti tällä hetkellä rajoittaa.

Perfektionismi johtaa lähes aina työuupumukseen

Vaativuuden tunnelukko näkyy jatkuvana pyrkimyksenä suoriutua vaativien ja jäykkien sisäisten sääntöjen mukaisesti. Noilla sisäisillä säännöillä pyritään lähes poikkeuksetta peittämään syvällä olevaa häpeää itsestä tai välttämään riskiä joutua Perfektionismi johtaa lähes aina työuupumukseenmuiden arvostelun kohteeksi.

Häpeä alkaa syntyä esimerkiksi kun on joutunut usein lapsuudessaan arvostelun kohteeksi.

Vaativuuden tunnelukko tuottaa jatkuvaa paineen tunnetta. Olo on alati hermostunut ja läsnä on ainainen tunne, että jotain on jäänyt tekemättä, tehty vajavaisesti tai väärin.  

  • Vaativuuden tunnelukko aiheuttaa perfektionismia, eli tarvetta tehdä kaikki täsmälleen ”oikein”. Se saa henkilön takertumaan yksityiskohtiin ja jatkuvasti aliarvioimaan ja vähättelemään suoritustaan.
  • Vaativuuden tunnelukon vallassa oleva henkilö  on täynnä jäykkiä sisäisiä sääntöjä. Hänen on vaikea ymmärtää ja hyväksyä erilaisia tai uusia tapoja tehdä asioita.
  • Henkilö kokee helposti toiminnan ajankäytön tuhlauksena. “Vie mennessäsi, tuo tullessasi”, motto kuvastaa hyvin tehokkuusajattelua.

Vaativuuden tunnelukko alkaa vähitellen vaikeuttaa mielihyvän kokemista. Rentoutuminen on vaikeaa, fyysinen terveys ja henkinen jaksaminen alkaa murentua. Itsearvostus laskee ja on yhä vaikeampaa tuntea tyytyväisyyttä sekä ihmissuhteista, että saavutuksistaan.

Vaativuuden tunnelukko ei tunne armoa ketään kohtaan

 

  • Tällainen henkilö ei voi ymmärtää miksi itseltä ei saisi vaatia aina vain parempia ja tehokkaampia suorituksia.
  • Hän ärsyyntyy helposti, kun kuulee puhuttavan liiallisen vaativuuden aiheuttamista haitoista.
  • Sisäinen uskomus väittää, että jos on tyytyväinen omaan tekemiseen, tekemisen laatu laskee.
  • Vaatiminen ja kriittinen arviointi on hänen mielestään ainoa tapa menestyä, joka johtaa siihen, että työ on aina ja joka hetki tehtävä mahdollisimman hyvin.
  • Tästä seuraa suorittamisen kierre, joka jonain päivänä pysähtyy terveyden romahtamiseen ja uupumiseen.

 

Vaativuuden tunnelukon syövereissä olevan henkilön on useimmiten mahdotonta kokea myötätuntoa itseään kohtaan.  Hänen on myös vaikea nähdä jäykkien sisäisten sääntöjen aiheuttamia haittoja.

Tällaisia haittoja on mm. psykologisen joustavuuden puute, joka on mielenterveyden ja henkisen jaksamisen kannalta kaikkein tärkein tekijä.

Vaativuuden tunnelukosta kärsivällä, perfektionismiin pyrkivällä henkilöllä joustavuus on heikko. Kuten alussakin mainitsin, asiat joko ovat tai eivät.

vaativuuden tunnelukkoJäykät sisäiset säännöt aiheuttavat jatkuvaa kuormitusta. Hän juuttuu useita kertoja päivässä ärsyyntymisen tilaan, kun ihmiset toimivat toisin kuin hänen sisäiset säännöt sanelevat.

Jos kriittinen ajattelu kohdistuu voimakkaimmin henkilöön itseensä, hän voi joutua yhä syvemmälle itsensä syyttelyssä siinä, että ei ymmärrä toisten tapaa toimia.

Voi olla, että pintapuolisesti hän puhuu, kuten “minulla on oikeus” ja “olen ansainnut”. Mutta jos hiukan pöyhäistään syvemmältä ja yritetään tavoittaa myötätunnon tunnetta itseään kohtaan, sitä ei luultavasti löydy ollenkaan.

Jos vaativuus on syntynyt vajavuuden ja häpeän suojaksi, sisäinen ääni suorastaan rukoilee arvostusta. Kuitenkin samanaikaisesti tuo sisäinen häpeä hylkii ja sulkee silmänsä kaikelta hyvältä palautteelta. Henkilö ei kuule eikä näe arvostusta, jota häntä kohtaan annetaan. Vaativuus toimii tällöin negatiivisen arvostelun kautta ja se peittää alleen kaiken muun.

Tämä jatkuva puutteiden ja virheiden näkeminen omassa ja muiden toiminnassa on uuvuttavaa ja pidemmän ajan kuluessa alkaa syödä työkykyä. Työnilo katoaa, eikä koskaan tunnu, että tekisi riittävästi töitä.

Vaativuuden tunnelukon tunnistaminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on sen haittojen ymmärtäminen, koska siitä puuttuu kaikki myötätunto. Syvällä oleva häpeä itsestä on peittynyt yritykseen saada suorittamisen kautta tuo häpeä poistumaan.

Voidaan aina miettiä, miten lapsuudessa on sannut kannustusta ja hyväksyntää. Onko palaute tekemisistä esimerkiksi tyyliin, ”tuo on kyllä hyvä mutta mitenkäs tuo sitten..”

Joutuiko lapsena selviytymään mahdottomien vaatimusten kanssa?

Esimerkiksi kesäleirille lähtiessä on saatu pienen pienen rahasumman mukaan ja äiti on sanonut, “älä tuhlaa kaikkea”. Ymmärrämme, että tuo summa oli jo itsessään niin pieni, että sitä ei oikein voinut edes käyttää mihinkään.

Silti sitä olisi ”kuulunut” käyttää mutta samalla siitä olisi pitänyt jäädä jotain takaisin tuotavaksi? Et tällaisessa tilanteessa voi onnistua. Tekipä niin tai näin, jotain meni kuitenkin väärin.

Jos rahaa ei tullut takaisin kotiin, odotti siellä äidin moitteet ja arvostelu. Jos leirikioskilta ei ostanut mitään, jäi yksin seuraamaan vierestä muiden herkuttelua. Tällöin henkilö oli vaatimusten ristipaineessa ja vain epäonnistuminen oli mahdollista.

Vaativuus on voinut syntyä jatkuvista pienistä lapselle mahdottomista tilanteista. Lapsi on toistuvasti epäonnistunut noiden vaatimusten täyttämisessä, koska niissä ei ole ollut itse asiassa mahdollistakaan onnistua.

Vähitellen epäonnistumiset ovat kasvanut häpeäksi. Vaativuus on sitten tullut avuksi ja opettanut selviytymään mahdottomista tilanteista. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa käyttää jatkuvaa parempiin tuloksiin pyrkimistä suojakeinona tuota häpeää vastaan.  Epäonnistumiselle ei anneta mahdollisuutta. Kukaan ei pääse sanomaan, että on epäonnistunut jossain.

Mutta sisäinen häpeä ei poistu. Se on sisällä ja niin kauan kuin ei kykene sitä kohtaamaan, vaatimusten taso kasvaa ja piiskaa yhä kovemmin.

Sisäinen lapsi kaipaa vain myötätuntoa ja hyväksyntää. Lapsi kaipaa sitä, että saa kuulla olevansa riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on ja että ei ole lapselle oikein joutua lapsen kannalta mahdottomiin tilanteisiin.

Lapsi kaipaa sitä, että häntä lohdutetaan siitä, mitä lapsi on joutunut kokemaan.

Pysähdy hetkeksi miettimään niitä tunteita mitä sinussa nyt herää.

Millaisia asioita huomaat nousevan pintaan?

– Anneli

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *