Kopioin suoraan tuon otsikon kirjasta ”Saatan olla väärässä” – Björn Natthiko Lindeblad.
Vaikka kirjan viesti on tuttua ja perustuu samaan käsitykseen kuin oma käsitykseni mielen hyvinvoinnin perustasta, eli älä usko ajatuksiasi, niin silti toisen kertomana asiat kirkastuvat entisestään.
Kirjan kaunis ja mitään suurentelematon kerronta on vaikuttavaa ja ravitsevaa.
Tuo ajatus, saatan olla väärässä, on niin monessa suhteessa lohtua tuova, vaihtoehtoja antava ja yhteyksiä luova, että voisi melkein ajatella, että se on lopulta kaikki mitä tarvitsee.
Kirjassa esiin nousee myös luottamus.
Luottamus elämään. Luottamus, että elämä kantaa tavalla taikka toisella.
Kun olet menettänyt tuon luottamuksen, olet jatkuvassa taistelun- tai lamaantumisen moodissa.
Käyt jatkuvaa kamppailua kaikkea ja kaikkia vastaan. Koet, että elämä on uhkaavaa ja ihmiset ovat suurimmaksi osaksi epäluotettavia. Näet ja koet vääryyksiä joka puolella. Näet uhkia ja salattuja tarkoitusperiä. Olet uuvuksiin saakka valmiudessa.
Lamaantuneena taas olet luovuttanut. Et ole kiinnostunut. Et kerro asioistasi. Et ota mitään kantaa. Koet, että olet ulkopuolinen koko elämästä ja maailmasta.
Yleisintä on toki, että olet vähän kumpaakin.
Suurin ongelma on joka tapauksessa se, että luottamuksesi elämään on särkynyt
Elämä on pelkojen kanssa selviytymistä ja vastoinkäymisten tai pettymysten odottamista.
Kun luottamus ihmiseen ja elämään on vaurioitunut tavalla taikka toisella jo varhain, on sen korjaaminen usein pitkällistä ja työlästä.
Kuitenkin se on mahdollista.
Hyvin usein sen oivaltaminen mitä tuo korjaustyö itseasiassa lopulta on, saattaa jo itsessään tuottaa helpotusta.
Kun oivaltaa, että odotukset saattavat olla virheellisiä tai jotenkin epärealistisia, se auttaa motivoitumaan ja näkemään myös sen mikä on totta – eikä aina uskomaan sitä, mitä omat ajatukset jatkuvasti syöttävät.
Meissä oleva syvin tietoisuus on aina terve ja olemassa. Se on aina ollut ja se on aina oleva. Kun opit luottamaan ja kuulemaan sitä, olet aina turvassa.
Voit kokeilla löydätkö itsestäsi jo tuon todellisen sinän tekemällä harjoituksen.
*Istu rauhalliseen tilaan ja sulje silmäsi. Hengitä muutama kerta syvään ja anna ajatustesi asettua sinne, mihin ne nyt haluavat asettua. Huomaat, että ajatuksia tulee ja menee loputtomana virtana. Anna niiden virrata ohi ja tarkkaile vain, kun niitä lipuu mielesi maisemassa.
*Kun olet hetken aikaa katsellut ajatustesi virtaa, päätä tarkkailla sitä, kun tarkkailet ajatuksiasi.
*Siis tarkkaile sitä, että tarkkailet ajatuksiasi – pääsetkö kiinni tähän?
*Huomaatko että pystyt samanaikaisesti tarkkailemaan ajatuksiasi ja sitä, että tarkkailet tarkkailemistasi?
**Kuka tai mikä on se, joka tarkkailee sitä, että tarkkailet**
-Anneli