Eräässä aiemmassa viestissäni puhuin valmiskakuista viitaten siihen, mitä ja miten olemme oppineet elämän varhaisessa vaiheessa suhtautumaan asioihin.
Nuo meidän opitut tavat ja näkemykset ovat kuin ostoslista ruokakaupassa käyntiä varten.
Kuinka usein tuo ostoslista on lähes samanlainen vuodesta toiseen. Kuinka usein ostat aika lailla samat tarvikkeet ja teet samoja tuttuja ruokia.
On vaikea tehdä elämänmuutosta vaikkapa terveellisempään tai ylipäätään erilaiseen ruokavalioon tai muihin arjen tapoihin elämässä. Muutokset vaativat yllättävän paljon motivoitumista ja sitoutumista.
Muutokset elämän tavoissa ovat harvalle onnistuvaa herkkua.
Samoin on vaikea muuttaa opittuja näkemyksiä, arvoja ja tapoja suhtautua elämään ja muihin ihmisiin.
Voit tehdä havaintoja omista syvistä opituista tavoista ja ajatuksistasi pohtimalla mikä ohjaa tekemään valintojasi esimerkiksi ruokakaupassa.
Voi hyvinkin olla, että ajattelet olevasi täysin erilainen kuin vanhempasi ovat ja tekeväsi valintoja aivan eri pohjalta. Mutta jos alat tarkkailla hetkeksi sitä mitä et tavallisesti tiedosta niin voit hämmästyä kuinka syviä oppeja ja olettamuksia mielessäsi asustaa siitä, mikä on oikein ja mikä on kyseenalaista.
Itseäni jaksaa hämmästyttää se, että vaikka olen elänyt hyvin erilaista elämää kuin vanhempani ja tehnyt toisenlaisia valintoja voin silti edelleen huomata joitain käsittämättömän kummallisia ja syvällä olevia periaatteita, joista en pääse eroon.
Muistan lapsuudestani, että äitini piti talouspaperin ostamista turhakkeena ja jotenkin täysin vastuuttomana tarvikkeena. Siitä on jäänyt mieleeni jokin niin voimakas assosiaatio johonkin kiellettyyn, että en edelleenkään osta koskaan talouspaperia vaikka äitini keittiössä sitä on ollut jo kymmeniä vuosia.
En pysty muistamaan, mikä on ollut se tilanne, josta olen lapsena muodostanut käsityksen, että talouspaperin ostaminen on kuin pahalle pikkusormen antaminen. Tilanteen ja puhuttujen sanojen on kuitenkin täytynyt jotenkin osua lapsen mielessä niin voimakkaasti, että siitä on jäänyt pysyvä jälki. Lapsen ymmärryksellä on asiasta muodostunut jokin sellainen kielletty, joka kertoo jotain pahaa minusta jos ostan talouspaperia.
No talouspaperin ostaminen on ehkä minulle lopulta ollut asia, jota en ole välttämättä halunnut muuttaa, joten olen antanut sen olla. Kuitenkin tämä jaksaa hämmästyttää minua, että voin edelleen tavoittaa sen epämukavan tunteen, joka siihen liittyy.
Olennaista on, että alat ymmärtää pienten arkisten asioiden kautta, että sinussa voi vaikuttaa tiedostamattomia tapoja ja oppeja, joista ehkä lopulta haluaisitkin päästä eroon jos voisit hoksata, että ne eivät välttämättä ilmennä sitä, mitä sinä haluaisit olla.
Tunnelukkojen tutkimisessa on lopulta kysymys juurikin siitä, että opit vähitellen tuntemaan itseäsi todella.
P.S Millaisia hassuja uskomuksia ja tapoja sinä voit tunnistaa itsessäsi, jotka ovat jääneet sinuun kiinni.
-Anneli