Äiti Teresa on minulle yksi suurimpia hahmoja maailmassa ja olen aina tykännyt käyttää hänen ilmaisuaan ”en koskaan marssi sotia vastaan, marssin aina rauhan puolesta.”
Eli se lisääntyy, missä huomioimme on.
Äiti Teresa ei halunnut itsestään kirjoitettavan suuria kertomuksia eikä elämän tarinoita. Hän toivoi huomion pysyvän siinä työssä, mikä oli hänelle elämän tehtävä ja kutsumus.
Tämä valtava auttamistyö oli hänen valintansa ja hän keskittyi erityisesti lapsiin mutta myös ylipäätään ihmisiin, joilla ei itsellään ollut mitään ja jotka olivat hylättyjä ja sairaita.
Mutta se miksi otan Äiti Teresan tähän esimerkiksi on se, että hänen tapansa toimia kuvaa hienosti sitä, mitä voi tapahtua kun ei pelkää asettaa itselle tavoitteita ja kun on tietoinen tahto pyrkiä johonkin.
Kyse ei ole siitä, mitä sinulla ei ole vaan aina on kyse siitä, mitä sinulla on ja miten käytät sitä mitä sinulla jo on.
Äiti Teresalla ei ollut mitään muuta kuin tahtotila ja tietoisuus siitä, mitä hän halusi, ja vahva uskallus ja ajatus oikeutuksesta toteuttaa itseään, kun hän lähti aikoinaan hyvistä oloista Loreton luostarista Kalkutan slummeihin tekemään työtä kaikkein heikoimassa asemassa olevien hyväksi.
Hän lähti omasta halustaan ja hänellä oli visio, jota hän alkoi toteuttaa välittömästi. Hän alkoi opettaa slummien lapsia puun alla kadulla, piirtäen kepillä hiekkaan.
Ohikulkijat alkoivat tuoda tuoleja, kyniä, paperia. Paikallinen pappi lahjoitti pienen rahasumman jne. Viikon kuluttua saapumisestaan Kalkutan slummeihin tyhjin käsin mutta täydellä sydämellä, hän vuokrasi ensimmäiset kaksi huonetta kouluaan varten. Hänen seurakseen oli liittynyt muita nunnia ja kuukauden kuluttua hän avasi toisen koulun.
Loppu onkin historiaa ja Äiti Teresan teot lasten ja vähäosaisten eteen ovat valtaisia ja laajentuneet kautta maailman.
Tämän tarinan tarkoitus on vahvistaa sitä ymmärrystä, että kysymys on aina siitä, miten varma olet siitä mihin pyrit, miten selkeät ovat tavoitteesi. Keinot näyttäytyvät kyllä kun teet selväksi sen mitä tavoittelet.
Äiti Teresankaan kohdalla ei kysymys ollut siitä, että hän pääsi mittakaavoiltaan valtaviin tekoihin siksi, että hän teki hyvää.
Kysymys oli siitä, että hän tiesi mitä halusi ja uskalsi tavoitella sitä vaikka se käytännössä olisi näyttänyt mahdottomalta toteuttaa. Ja kun hän tinkimättä piti mielessään sen mitä halusi, keinot tulivat aina kohdalle ja käytti nuo keinot aina tehokkaasti.
Ei niin, että hän olisi jäänyt odottelemaan, että joku toisi mahdollisuuksia tarjolle, vaan tekemällä jo täysillä sillä mitä kulloinkin oli käsillä ja se toi jatkuvasti lisää resursseja.
Voi olla, että sinusta Äiti Teresan ja oman itsen vertaaminen tai rinnakkain niistä puhuminen on outoa mutta minä näen sen täydellisenä esimerkkinä siitä, että kun tiedämme mitä tahdomme ja toimimme sen mukaisesti niin keinot jatkuvasti saapuvat eteemme, mahdollistaen jatkuvasti yhä paremmin tavoitteen toteutumisen.
Oletko sinä valmis asettamaan itsellesi tavoitteen oman hyvinvointisi ja elämän laadun parantamiseksi?
Kun elämässä on ollut paljon haasteita, jos itsetuntosi ja luottamuksesi on saanut syvän haavan jo varhain elämässä niin voi ymmärrettäväsi olla vaikea uskaltaa asettaa tavoitteita.
Voi olla vaikea uskaltautua tavoittelemaan parempaa jos on sisimmässä syvä pelko ja epäusko, että itselle voisi jotain hyvää olla saavutettavissa. Tunnelukot ovat voimakkaita esteitä hyvinvoinnille sekä sille mitä uskaltaa itselleen tavoitella ja odottaa.
Voi olla myös niin, että sinussa elää sielussa muisto, että kun tapahtuu jotain hyvää niin siitä nopeasti seuraa jotain pahaa. Tämä voi estää sinua asettamasta tavoitteita koska pelko pettymyksestä on niin vahva.
Mutta entä jos uskaltautuisit ensin tavoittelemaan vain sitä, että aloitat tutkimusmatkan.
Entä jos tavoite olisi vain siinä, että aloitat itsesi kuuntelemisen ja tavoittelet ymmärrystä siitä mitä sinussa tapahtuu ja mitä on tapahtunut. Mikä on aiheuttanut haavasi ja mitä siitä on seurannut.