Olet mun kaikuluotain.

kaikuluotain

”Jos lähdet mun luotain
Ajaudun haaksirikkoon
Oot mun kaikuluotain
Minut viet satamaan”

 

Näin lauloi ah niin karismaattinen Ville Valo korviini aamulenkillä tätä hienoa kappaletta Olet mun kaikuluotain.

Lue mitä Wikipedia kertoo kaikuluotaamisesta,  suora lainaus:

”Kaikuluotaus (engl. sonar, lyhennys sanoista ”sound navigation and ranging”) on tekniikka, joka hyödyntää äänen etenemistä ja heijastumista esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja sukellusveneiden seurantaan sekä kalaparvien etsimiseen. Myös auton pysäköintitutka toimii kaikuluotauksen periaatteella.

Kaikuluotaimen tyypillisesti käyttämä taajuus on 5–50 kHz. Signaalin muodosta voi tehdä johtopäätöksiä myös pohjan maalajeista.[1]

Kaikuluotain lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, ”pingin” ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli hydrofonilla.

Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon.[2] Sitä käytettiin jäävuorien paikallistamiseen. Tarkempia kaikuluotaimia alettiin nopeasti kehittää vuonna 1912 Titanicin uppoamisen jälkeen, jolloin brittiläinen Lewis Richardson ja saksalainen Alexander Behm saivat kumpikin patentin parantamilleen kaikuluotaimille.

Eläinkunnassa muun muassa lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotauksen tapaista menetelmää saalistaessaan pimeässä”.

 

Kaikuluotain ei siis voi olla toisella vaan, kaikuluotaimen toiminta perustuu siis käyttäjällä itsellään olevaan kaikuluotaimeen, joka auttaa joko välttämään vahinkoja tai löytämään ravintoa ja ennenkaikkea löytämään oikean reitin.

 

Tämä hienon laulun,  Olet mun kaikuluotain ensimmäinen säkeistö kertoo hienosti siitä miksi olet niin hukassa elämässäsi. Jos elät harhassa, että joku muu kuin sinä itse voi toimia kaikuluotaimena elämässäsi niin ei ole ollenkaan kumma, että elämä ja ihmissuhteet ovat raastavia, haastavia, tuskallisia ja haavoittavia.

 

Mutta miksi sitten ajaudumme niin usein elämässä tähän harhaan.

 

Voi olla, että oma kaikuluotaimesi ei ole saanut kehittyä tai on kehittynyt vajavaiseksi. Silloin kun olit lapsi ja vasta opettelit kaikuluotaamaan, saatoit saada vahingollista palautetta ja luotaimesi meni rikki etkä voinut oppia luottamaan omaan kaikuluotaimeesi.

Kun olimme lapsia silloin todellakin meitä lähellä olevat aikuiset olivat kaikuluotaimiamme, joiden piti heijastaa takaisin sitä vahvistavaa viestiä, että olet rakastettava ja juuri oikeanlainen. Takaisinheijasteen olisi pitänyt ohjata lempeästi ja omaa kaikuluotaintasi vahvistaen.

Kuitenkin jos tuo takaisin heijastus puuttui tai oli haavoittava, et voinut oppia luottamaan ja käyttämään omaa luotaintasi ja jäit kiinni siihen harhaan, että vain toisten kautta pysyt polulla.

Oma luotaimesi kehittyi aistimaan uhkaa ja vaaraa ja sopeutit toimintasi ja olemisesi tuohon haavoittavaan tunnelmaan.

Tästä kuitenkin seurasi se, että kaikuluotaat edelleen tuota samankaltaista tunnelmaa ja suuntaat sitä kohti etkä siitä pois. Tämä siksi, että sinun luotaimeesi on juuttunut asetus, että tuo haavoittava ilmapiiri on normaalia ja sitä mikä on sinulle oikeaa.

 

Kun annat oman olotilasi muiden ihmisten hallintaan, olet kuin laiva, jonka luotain on rikki ja se kelluu välillä tyynessä ja välillä myrskyssä riippuen täysin siitä millainen sää on, kykenemättä valitsemaan parasta reittiä satamaan.

 

Kun nyt sitten kuvittelet, että joku muu ihminen on edelleen sinun kaikuluotaimesi määräytyy olotilasi jatkuvasti tuon toisen ihmisen tunteiden ja mielenliikkeiden ja toimien perusteella.

Jos hänenkin kaikuluotaimensa on rikkinäinen olet vielä enemmän myrskyn silmässä.

Kun lähdet tutkimaan missä kohtaa oma kaikuluotaimesi vioittunut, löydät mahdollisuuksia korjata ja käynnistää se niin, että voit alkaa löytää itse oman reittisi.

 

”Jos lähdet mun luotain
Ajaudun haaksirikkoon
Oot mun kaikuluotain
Minut viet satamaan”

 

Opit, että tämä säkeistö kuuluu laulaa itselle.

Mitä olet valmis sietämään, että elämäsi laatu paranisi? 

Amerikkalainen psykoanalyytikko James Hollis sanoo, että voit valita ahdistuksen tai masennuksen välillä. Ihmisen elämään kuuluu aina jokin määrä ahdistusta. 

Jos koitat välttää ahdistuksen kokemista esimerkiksi välttelemällä kipeiden asioiden käsittelyä, masennus voi odotella nurkan takana ottaakseen vallan.

Masennus on pysähtynyttä harmautta. Ahdistus on eteenpäin työntävää, tutkimaan vaativaa, kipeää ja vaikeaa mutta ei pysähtynyttä. 

Ota ahdistus ystäväksesi ja lähde rohkeasti katsomaan mitä se haluaa sinulle näyttää.

J. Hollis on myös sanonut, että rohkeimmat meistä valitsevat terapian.

Tässä on sinulle terapeuttinen työkalu, jota voit käyttää terapian ohella, terapian jälkeen, terapiaan valmistautuessasi taikka aivan omana terapiatyökalunasi.

Kuitenkaan tämä kurssi ei ole tarkoitettu sairauden hoitoon vaan sinun tulee olla valmis sietämään ahdistusta ja suruakin mitä voi nousta pintaan.

Lähde mukaan, tässä käy vain hyvin <3

Asiakkaiden palautetta valmennuksestani:

”Kiitos oikein paljon kursseistasi ja jatka hyvää työtä. Olet auttanut minua avaamaan silmäni menneisyydelleni ja kasvamaan irti siitä. Matka on vielä kesken mutta nyt kuljen joka päivä oikeaan suuntaan. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.”

”Elämä tässä ja nyt
Mulla tuo oman vastuun merkitys naksahti paikoilleen, kun sain tunteen, että minulla on oikeus voida hyvin ja se ei ole itsekästä. Ennen ajattelin, että olen huono, kun en voi hyvin. Kaikki nämä itselleni haitalliset uskomukset ja ajatusmallit olen tietysti sieltä lapsuudesta itselleni omaksunut. Nyt näen miten voimakkaasti tunnelukot ovat ”ohjailleet” elämääni ja kuinka olen pitänyt niitä totuuksina elämästäni.”  

 

Onko jo sinun aikasi valita, jatkatko samassa kärsimysnäytelmässä vai oletko valmis opiskelemaan uudet vuorosanat elämällesi.

 

-Anneli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *