Uhriasemasta käsin elämä on jatkuvaa vastamäkeen kiipeämistä ilman välillä tasaisen maaston ja myötämäkien suomaa lepoa.
Miten voisit suunnata katseesi lempeästi itseesi irti kaikista vaatimuksista ja oletuksista toisia kohtaan.
Miten muistuttaisit itseäsi siitä, että samoin kuin sinulla on oikeus omiin ajatuksiisi, tunteisiisi ja reaktioihisi niin se sama oikeus on myös kaikilla muilla ihmisillä omiin tunteisiin, ajatuksiin ja reaktioihin.
Ja aivan samoin kuin sinulla niin myös kaikilla muilla nämä edellä mainitut kumpuavat omasta elämän historiasta eikä niillä ole mitään tekemistä sinun kanssasi.
Kun havahdut siihen, että muiden ihmisten toiminta ei lähde liikkeelle sinusta vaan jokaisen omista syistä ja samoin sinun toimintasi ja reaktiosi lähtevät liikkeelle omista syistäsi ei muiden takia, alat irrottautua kaiken kokemisesta henkilökohtaisena loukkauksena ja voit alkaa irrottautua uhriasemasta löytäen yhä enemmän elämästä myös myötämäkiä.
Elämän historia, lapsuudessa saatu ja muodostunut näkemys itsestä, elämästä ja tiedostaminen, oman asenteen merkityksestä oman hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden kannalta on luultavasti kaikkein merkityksellisin asia minkä itsestäsi ja elämästä voimme oivaltaa.
Kun koet elämäsi ja tekemistesi onnistumisen olevan toistuvasti ja jatkuvasti kiinni siitä, miten ulkopuoliset tapahtumat etenevät ja miten ihmiset toimivat ja puhuvat, olet loputtomalla väärien kokemusten tiellä.
Kohtaat loputtomasti ihmisiä, joiden tekemisiä ja ajatuksia näet tarpeelliseksi arvostella. Joudut kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, jossa etsit syyllistä itsesi ulkopuolelta.
Elämä on loputonta oikeuden vaatimista ja epäoikeuksien kokemista.
Olet kärkäs arvostelemaan ja samaan hengen vetoon vakuutat omaa hyvyyttäsi ja oikeudenmukaisuuttasi ja kerrot että vain hyvää tahtoa haluat osoittaa loputtomalla ohjeistamisella, arvostelulla ja vääryyden kokemisen jakamisella.
Et huomaa, että tämä loputon vääryys elämässä tuntuu kohdistuvan erityisesti sinuun ja vaikka tunnet paljon ihmisiä, joilla on elämässä vaikeita kokemuksia (siis kaikki ihmiset) et tunnu koskaan pysähtyvän pohtimaan miksi he kaikki eivät kuitenkaan koe jatkuvasti elämää tai muita ihmisiä epäoikeudenmukaisena itseään kohtaan.
Et pysähdy koskaan miettimään mistä se johtuu, että olet usein tilanteissa, joista seuraa jotain konfliktia tai draamaa.
Tunnelukkojen tutkiminen johtaa tälle polulle, jossa voit löytää lopulta ymmärryksen, sille omalle tarpeelle hakea jatkuvasti ”oikeutta” ja loputonta vahvistusta ja oikeutusta omalle toiminnallesi.
Voit vähitellen alkaa löytää ymmärrystä sille mitä haavaa ja vaille jäämistä koitat tällä tavoin paikata ja täyttää.
Voit löytää lempeän ymmärryksen ja rohkeuden, joka mahdollistaa oman itsen katsomisen syvästä häpeän tunteesta huolimatta.
Vaikeinta meidän on aina tutkia ja katsoa omaa toimintaamme rehellisesti ja ilman uhrin viittaa ja vailla aina kätevästi löytyvien selitysten tuottamaa oikeutusta toiminnallemme.
Kun alat löytää ymmärrystä ja rohkeutta katsoa itseäsi siitä eteenpäin voi mahdollistua lähteminen pitkälle matkalle muutoksen ja aidon ”itserakkauden” tielle, joka on vailla narsistista uhriutumisen ohjaamaa kärsimystä.
Uhriutumisen mallista irrottautumisessa auttaa, kun ymmärtää uhri asemasta käsin toimimisen olevan myös narsismia.
Käsitys narsismista on useimmiten hyvin pintapuolinen ja suppea, ja usein onkin järkytys oivaltaa, että itse toimii narsistisesti.
Meissä kaikissa on myös narsismia mutta on tärkeää tiedostaa ja ymmärtää mitä se todella tarkoittaa, jotta se ei ole elämän katsomusta ja elämään suhtautumista ohjaava tapa toimia.
Narsismia on kaikenlainen toiminta, jonka pyrkimys on helpottaa omaa oloaan sitä kautta, että pyrkii vaikuttamaan toiseen ihmiseen uhrautumalla, uhriutumalla, alistumalla syyttelemällä, manipuloinnilla, uhkailulla, kiristämisellä jne.
Siis kaikki millä vaadit, että toisen olisi muututtava, jotta sinun olisi parempi olla.
Voi olla hankala ymmärtää ensi istumalla, mitä tarkoittaa se, että pyrkii helpottamaan omaa olotilaansa esim. uhrautumalla tai alistumalla.
Kuitenkin on niin että aikuisen ihmisen alistumisen tai uhrautumisen tavoite on selvitä tilanteesta pyrkimyksellä vaikuttaa toisen ihmisen mielialaan tai toimintaan.
Kun taas terveen itsetunnon omaava aikuinen ihminen puhuu tai toimii vailla pelkoa siitä, miten toinen reagoi, hän kestää erimielisyydet tai kyseenalaistamisen, hän ei toimi tarkoitushakuisesti. Hän ei myöskään koe tarvetta olla aina ehdottomasti puolesta tai vastaan tilanteessa eikä vaadi myöskään ystäviltään ja läheisiltään tätä.
Varsinkin narsismin muodossa, jossa on uhriutuminen on vallalla, henkilö ”näkee” narsistisuutta paljon muissa ihmisissä mutta ei itsessään.
Kuitenkin tässä tapauksessa on useimmiten kysymys traumoista – tunnelukoista, joita hoitamalla ihmisen haavat alkavat parantua ja haavoittunut itsetunto alkaa korjaantua, jolloin se ei hae enää vahvistusta muiden ihmisten kautta vaan löytää vahvuuden sisältä päin.
Hankalaa on, että ihmisen on niin vaikea nähdä omassa asenteessaan olevaa ja kärsimystä ylläpitävää ongelmaa itsessään ja näin ollen mikään ei muutu.
Mutta kun uupumus ja jatkuva ongelmien ratkominen ja ihmisten välisten ristiriitojen kasaantuminen alkaa olla liikaa voi herääminen tapahtua ja avun hakeminen tulee mahdolliseksi.
Tällöin myös mahdollistuu itsetutkimuksen käynnistyminen pienin askelin hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä.
Mutta kun uupumus ja jatkuva ongelmien ratkominen ja ihmisten välisten ristiriitojen kasaantuminen alkaa olla liikaa voi herääminen tapahtua ja avun hakeminen tulee mahdolliseksi. Tällöin myös mahdollistuu itsetutkimuksen käynnistyminen pienin askelin hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä.