Kun varhain lapsuudessasi koit toistuvasti jotain sinulle haitallista, se saattoi olla kaltoinkohtelua taikka jäit ehkä vailla emotionaalista kohtaamista vanhempien taholta. Sinuun saattoi jäädä loputon nälkä siihen, että joku näkisi ja kuulisi sinut.
Saatoit joutua selviytymään vaikeissa oloissa vanhempien sairauden, alkoholismin, tunnekylmyyden takia tai ehkä oma sairautesi varjosti lapsuuttasi.
Saatoit olla koulukiusattu tai / ja perheesi poikkesi jotenkin ympäristön perheistä.
Joka tapauksessa mikä sitten olikin juuri sinun tarinasi, lapsena sinun oli luotava jonkinlainen keino selviytyä, sekä fyysisesti, että henkisesti.
Pelot ja kärsimykset tai vaille jäämiset alkoivat synnyttää sinuun tunnelukkoja ja näiden kanssa pärjätäksesi aloit luoda erilaisia selviytymiskeinoja itsellesi. Nuo keinot saattoivat olla konkreettista suojautumista mutta ennen kaikkea aloit suojata sieluasi, sydäntäsi, mieltäsi, sitä paikkaa sinussa, johon koskee kaikista eniten kun tulet hylätyksi, kaltoinkohdelluksi tai loukatuksi.
Mitä tapahtui.
Samalla kun lapsena synnytit näitä erilaisia selviytymiskeinoja, jotka siis saattoivat olla torjumista, pelkoa, riippuvuutta, vihaisuutta, hyökkäämistä, vetäytymistä, tunteiden jäädyttämistä jne., samalla aloit muodostaa itsestä mielikuvaa jonkinlaisena.
Kun jo varhain jouduit luomaan keinoja selvitä kipeistä ja hankalista tilanteista taikka vähättelevästä ja torjuvasta tunnemaailmasta, alkoivat nämä keinot muokata sitä mitä pohjimmilasti olit.
Kun se mikä sinussa oli alunperin syntymässä ollut luontaista uskallusta olla haavoittuva ja rakastava, tuli rikotuksi tai torjutuksi tarpeeksi usein, se avoin osa sinusta alkoi sulkeutua.
Sinuun alkoi muodostua uskomus, että koska sinä olet jonkinlainen niin sen takia et ole rakastettava ja arvokas.
Entä jos se kuka olet nyt ei olekaan oma itsesi.
Kun jouduit sulkemaan sen mikä sinussa oli aitoa ja totta niin mitä tuli tilalle?
Jäikö tilalle uskomus itsestä heikkona, kelpaamaamattomana, ei-rakastettavana, yksinäisenä, hylättynä, ulkopuolisena, häpeällisenä, pelokkaana, epäonnistujana jne.
Oletko elänyt elämääsi toteuttaen tuota uskomusta itsestäsi?
Entä jos se miten elät elämääsi onkin vain oletus omasta itsestäsi? Entä jos lakkaisit olemasta se oletus omasta itsestäsi, mitä sitten olisit?
Entä jos se minkä ajattelet olevan oma itsesi onkin vain vääristynyt suoja, joka toteuttaa ja ylläpitää kärsimystä elämässäsi. Entä jos se miten toistuvasti ajattelet ja toimit ajatellen, että sellainen sinä olet ei olekaan totta?
Voisiko olla niin, että elämä jota elät tuntuu hankalalta siksi, että se jota pidät omana itsenäsi ei olekaan totta?
Mitä ja kuka sinä todella olisit jos olisit oma itsesi, miten elämäsi muuttuisi? Rakkaudessa huijattu ja tyhjä olo, lue lisää>>>>
-Anneli