Pelkäämme tunteitamme.
Toki elämässä voi joutua tilanteisiin, joissa on todellista aihetta pelätä mutta suurimmaksi osaksi pelkäämme omia tunteitamme. Pelkäämme mitä muut ajattelevat minusta. Pelkäämme tekevämme itsestämme naurettavan tai pelkäämme, että minua ei arvosteta tai että en ole viehättävä tai että epäonnistun jossain tehtävässäni jne. Pelon aiheita on koko elämä täynnä.
Jos on kokenut kerran todellisen paniikkikohtauksen, alkaa herkästi pelätä uutta kohtausta. Nämä pelot voivat pahimmillaan rampauttaa koko elämän tai ison osan siitä.
Ihminen on luotu tuntemaan monenlaisia tunteita ja jos et erota tunnetta ajatuksista tai tapahtumista, olet tunteidesi armoilla. Tunteet ovat ihania ja kamalia, ilman tunteita ei elämä kuitenkaan oikein tunnu miltään.
Tunteiden säätely ei tarkoita, että tunteet pitää tukahduttaa tai kieltää. Tunteiden säätely kuuluu aikuisen ihmisen taitoihin. Pienet lapset ilmaisevat tunteensa ilman suodatinta.
Tunteet eivät kuitenkaan saisi olla isäntänä elämässä koska silloin olet ja elät jatkuvassa myrskyssä tai toisaalta jos olet päättänyt, että tunteet ovat pelottavia voit elää kuin kuolleessa lammessa, jossa ei tuulen virekään liikauta veden pintaa. Myös tällöin on tunne ottanut isännyyden ja se on pelon tunne, joka yleensä lienee se kaikista hallitsevin tunne.
Mitä pelkäämme esim. paniikkikohtauksen uusiutumisessa? Pelkäämme sitä TUNNETTA, että emme hallitse itseämme, sitä TUNNETTA, että henki ei kulje ja kuolen, sitä TUNNETTA, että minua tuijotetaan jos pyörryn tai vapisen tai hikoilen jne. Pelkäämme siis paniikin tunnetta ja jo sen ymmärtäminen on askel pelon hallitsemiseen. Paniikkikohtauksen tunne on todellinen ja pelottava ja ihminen joka on sen kourissa on todellisessa pelossa, sitä ei voi vähätellä !! Sitä tunnetta, kuitenkin on kysymyksessä ”vain” tunne. Se mitä teemme tunteiden vallassa on sitten toinen juttu mutta jos hyväksymme tunteen, voimme määrätä itse miten haluamme toimia.
Kaikki tämä tietysti tuntuu tosi helpolta näin kerrottuna ja silti se on ihan totta. Mutta tunteiden sietämään oppiminen ja pelosta pääseminen on usein kovan työn ja ikäänkuin uudelleen oppimisen tulosta mutta kuitenkin aina mahdollista.
Kuitenkin vielä enemmän kuin paniikin tunnetta tunnumme pelkäävän muita ihan arkipäiväisiä tunteita. Tunteiden pelko aiheuttaa meissä torjuntaa, ylenkatsetta, halveksuntaa, kylmyyttä, vetäytymistä, alistumista, uhrautumista, suuttumista jne…
Hylätyksi tulemisen pelko syvä ja voimakas pelko. Siitä voi seurata se, että et hakeudu ihmissuhteisiin lainkaan tai jos löydät itsesi suhteesta alat käyttäytyä hylätyksi tulemisen pelon ehdoilla.
Tuo pelko väittää esim. että ei kannata jatkaa tulet kuitenkin jätetyksi tai että sama lähteä itse ennen kuin sinut jätetään. Tai tuo pelko pistää sinut vahtimaan kumppania tai syöksee sinut epätoivoon puolison lähtiessä työmatkalle tms.
Niin tai näin tuo tunne on ottanut isännyyden ja väittää että mahdollista suhteen kariutumista on pelättävä koska ??? Koska se TUNNE on epämiellyttävä ja tuskallinen jos sattuu, että suhde päättyy. Ja taas se on kuitenkin vain tunne eli kannattaako pilata yhteiselämä varmuuden vuoksi pelosta, että voisi joutua kokemaan tuon tunteen.
Kun tunteiden pelko hallitsee, elämä on varautumista, turhautumista, jatkuvaa pelkäämistä, huolehtimista, riitelyä, menetettyjä ihmissuhteita siis juuri sitä mitä pelkää.
Arvosta tunteistasi, tutki mitä ne haluavat kertoa sinulle ja päätä sitten miten haluat toimia. Vaikka kylmään veteen meno tuntuu epämiellyttävältä aluksi niin silti sinne voi mennä jos haluaa. Tunne ei sitä päätä vaan sinä päätät.
Voit pelätä rakastaa ja silti voit päättää, että uskallat koska haluat ja et halua elää rakkaudetta sen takia, että pelkäät tunnetta joka ei ole tällä hetkellä aiheellinen.
-Anneli