Miksi usein suutut ilman (näkyvää) syytä?

Sain lukijalta loistavan kysymyksen, mitkä tunnelukot ovat vallan kahvassa kun suutun läheiselle ihmiselle ilman sellaista syytä minkä muutkin voisivat nähdä ja ymmärtää?

 

 

Kysymys kätkee sisään jo luultavasti aavistuksen siitä, että syy kyllä on olemassa mutta se on sisäisen kokemuksen synnyttämä ja näin ollen näkymätön muille. Tämä tietysti aiheuttaa lisää hankaluuksia ihmisten välille kun toinen ei voi ymmärtää ja sinä et osaa tai et tunne voivasi sanottaa sitä mitä koet.

Todennäköisesti nämä kolme tunnelukkoa tunnevaje, hylkäämisen pelko ja vajavuus-häpeä  ovat tässä erityisen hallitsevia. Erityisesti tunnevaje ja vajavuus, joita tässä käsittelen, nostavat pintaan tunteen, että minua ei noteerata, arvosteta tai en ole tärkeä. Tai ainakin ne ilmaistaan jotenkin väärin. Vajavuus tarkoittaa sisäistä häpeän tunnetta itseään kohtaan ja se usein näkyy lähimpiä ihmisiä kohtaan hyökkäävyytenä ja suuttumuksena koska kokee pienimmänkin asian jotenkin itseä vähättelevänä. Näitä asioita voi olla lukemattomia, jotka laukaisevat sisäisen häpeän tunteen. Se voi olla vaikka se, että puoliso ei vastaa tarpeeksi nopeasti johonkin mitä sanot taikka että läheinen ei kuuntele sinua tarpeeksi kiinnostuneesti. Tai että kumppani kysyy eikö ruoka ole vielä valmista jne. jne.

Tunnevajeen tunnelukko on yleinen ja hylkäämisen skeeman ohella yksi vaikeimmista, ensinnäkin tunnistaa mutta myös hoitaa.

Tunnevajetta ei yleensä itsekään tiedosta, koska on kyse huomatuksi tulemisesta tunnetasolla, jota ei ole koskaan kokenut, joten on vaikea ymmärtää tai tunnistaa mitä vaille on jäänyt. Sanontakin kuuluu, mistä ei tiedä, sitä ei osaa kaivata. Ikävä kyllä lapsuuden vaille jääminen näkyy meillä aikusena tunnevajeena. Eli jos lapsuudessa jäit vaille rakkautta, lämpöä, huomiota normaalia fyysistä hoivaa ja kosketusta, et aikuisenakaan osaa olla niitä vailla. Koet olevasi yksinäinen, yksin, koet, että kukaan ei oikeasti ymmärrä eikä kuule sinua.

Tunnevajeesta kärsivä hyvin todennäköisesti kertoo hänelle olleen ihan normaalin lapsuuden, hän ei todellakaan välttämättä ole tiedostanut, että olisi jäänyt jotain vaille. Emotionaalista vajetta ei tunnista kun ei ole oppinut kokemaan emotionaalista lämpöä.

Jeffrey Youngin Avaa Tunnelukkosi kirjassa on muutama esimerkki kysymys millä voi hiukan arvioida olisiko kentien kyse tunnevajeesta;

– tunsitko läheisyyttä äitisi kanssa

– olitko rakastettu?

– rakastitko äitiäsi?

– oliko äitisi lämmin ja rakastettava?

– pystyitkö kertomaan äidillesi, mitä tunsit ja kykenikö hän antamaan sinulle sen, mitä tarvitsit?

Kun aikuisena hakeudut parisuhteeseen voi olla, että kumppanisi ovat varattuja, tunnemaailmaltaan kylmiä tai muuten eivät ole sitoutuvia ja suhteesi ovat lyhyitä ja vaihtuvia. Tai voi olla, että vältät kokonaan läheisiä suhteita koska niiden aktivoiman tunnelukon kanssa et tiedä mistä on kysymys ja se käy liian ahdistavaksi. Jos löydät rakastavan kumppanin, todennäköisesti sabotoit suhteen niin, että toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jättää suhde tai sitten katkaiset itse suhteen. 

Käyttäydyt suhteessa niin, että kumppani ei voi tietää mitä haluat, et kerro tarpeistasi, etkä tunteistasi kumppanille mutta koet voimakasta pettymystä kun hän ei täytä tarpeitasi, vaikka et tiedosta itsekään selkeästi mitä haluat.

Ajaudut kiihkeisiin suhteisiin ja vähemmän intohimoja herättävät kumppanit tuntuvat sinusta tylsiltä.

Sekä tunnevajeen-, että hylkäämisen tunnelukon hallitsemassa parisuhteessa on paljon samankaltaista käyttäytymistä. Olet itse suhteen suurin sabotoija, vaikka sinusta tuntuu, että toinen ei täytä tarpeitasi.

Jälleen kerran on skeeman tunnistaminen avain muutokseen! Sisäisen lapsen lohduttaminen ja hänen hoivaaminen ja tunnevajeen tiedostaminen ja täyttäminen on alku sille, että opit nyt aikuisena ilmaisemaan omia tunteitasi ja ennenkaikkea ottamaan vastaan lämpöä ja rakkautta. Rakkauden vastaanottamisen kestäminen on yllättävän vaikeaa ja haastavaa, vaikka siihen me kaikki pyrimme ?

 

Tunnelukkona vajavuus-häpeä.

Kun häpeä tai itsensä jotenkin vajavaiseksi tunteminen on vallitseva tunnelukko, sille antautuva ihminen valikoi arvostelevia kumppaneita ja ystäviä ja aliarvioi ja arvostelee myös itse itseään.

Arvostelee itsensä huonoksi ennenkuin muut ehtivät. Tai jos ihminen välttelee tätä skeemaa, hän voi vältellä kokonaan ilmaisemasta ajatuksiaan ja tunteitaan, eikä päästä ketään lähelleen.

Skeeman ylikompensoija taas on itse muiden kärkäs arvostelija ja hänestä saa kuvan, että hän on omasta mielestään kutakuinkin täydellinen.

Sisänen ja ulkoinen olemuksesia saattavat olla täydellisessä ristiriidassa. Ulkoisesti olet itsevarma ja voit olla ihan hyvin johtavassa asemassa työpaikallasi. Sisimmässäsi tunnet jatkuvaa huonommuutta ja häpeää.

Olet ristipaineessa koska joudut kompensoimaan mitättömyyden tunnetta olemalla ns. pomottaja pahimmasta päästä, jotta kukaan ei huomaisi kuinka todellisuudessa oletkin herkkä ja haavoittuva.

Tosin et todennäköisesti itsekään välttämättä tunnista sisälläsi olevaa häpeän tunnetta jos et ole sitä pysähtynyt koskaan miettimään. Mutta elät jatkuvassa tunteessa, että et ole riittävän hyvä ja koet herkästi toisten sanomiset arvosteluna ja otat henkilökohtaisena kaiken, josta seuraa jatkuva ärtymys ja vihan tunne.

Voit kokea olevasi erilainen kuin muut ja, että kukaan ei oikeasti välitä sinusta. Sinun on vaikea ottaa vastaan positiivista palautetta koska et voi uskoa, että se on todellista.

Sen takia vaikka kuinka saisit kehuja ja kannustusta et ”huomaa” niitä ne eivät tavoita sisintä tunnettasi. Näin ollen sinulla on aina käsitys, että kukaan ei arvosta sinua todella. Huomaat kuitenkin yliherkästi kaiken minkä voit vähänkin tulkita mielessäsi arvosteluksi ja pillastut herkästi vaikka muiden on vaikea tavoittaa sitä mistä suutuit.

Asettumalla muiden yläpuolelle voit kompensoida huonommuuden tunnettasi. Toisaalta voi olla, että hakeudut mielelläsi kriittisten ihmisten seuraan, jolloin häpeän ja huonommuudeen tunteesi kokoajan vahvistuu.

Välttelijänä vetäydyt yksinäisyyteen ja eristäydyt, että et joutuisi kokemaan häpeän tunnetta, on helpompi olla yksin. Et voi paljastaa sisintäsi, etkä todellisia tunteista tai tarpeitasi kenellekään, jotta et joutuisi arvostelun ja vähättelyn kohteeksi.

Voimakkaasti ylikompensoivan henkilön voi olla vaikea asettautua terapiaan, hänen ei ole helppoa tunnustaa/tunnistaa itsessään olevaa häpeän tunnetta. Mutta jos aloittaa myöntämällä itselleen, että ei ole hyvä olla ja, että jatkuva vihan tunne ei pitäisi kuulua jokapäiväiseen elämään, voi alkaa vähitellen tutustumaan omaan skeemaansa.

Kun alat avaamaan vajavuuden tunnelukkoa ja tiedostat mistä häpeän tunne kenties on saanut alkunsa, alat hyväksyä itseäsi vähitellen ja huomaat olevasi yhtä arvokas ihminen kuin muutkin.

Huomaat, että häpeän tunne on todellakin vain tunne, jonka lapsi sisälläsi on joskus joutunut kokemaan ilman omaa syytään ja, että sinulla ei ole todellista aihetta häpeämiseen.

Tästä seuraa, että et koe välttämättömäksi arvostella itsesi ja muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, voit ehkä vain olla omissa nahkoissasi muiden seurassa ja antaa asioiden soljua hyväksyvän tunteen saattelemana.

 

-Anneli

 

Kerro kaverille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.