Olemme toipuvia lapsia.

Skeematerapian on kehitellyt kollegoidensa kanssa amerikkalainen tohtori Jeffrey E. Young.

Skeemat eli tunnelukot eivät toki ole mitään uutta tietoa ollut tuolloinkaan jo reilusti yli 20 vuotta sitten kun Young alkoi pohtia miksi pelkkä kognitiivinen terapia ei tunnu toimivan kaikille.

Skeemat eli tunnelukot kehittyvät lapsuutemme aikana haitallisista kokemuksista, joiden seurauksena lapsi alkaa kehittää erilaisia selviytymiskeinoja suojatakseen itseään ja selvitäkseen myrkyllisistä tilanteista.

Aikuisuudessa nämä selviytymiskeinot kertautuvat ja vahvistuvat elämän kiemuroissa ja lapsen selviytymiskeinot kääntyvät itseään vastaan ja tuottavat kärsimystä ja hankaluuksia ihmissuhteissa.

Tunnelukon syntyyn ja voimakkuuteen vaikuttaa oma perustemperamenttimme eli kahdelle ihmiselle samankaltainen kokemus synnyttää todennäköisesti erilaisen tunnelukon tai toiselle sitä ei synny ollenkaan haitallisessa voimakkuudessa.

Kirjassaan Avaa tunnelukkosi, vapaudu elämään täydesti Young kuvaa oivallisesti tunnelukkokäyttäytymistä,  eli hänen mukaansa ihminen i m e y t y y tilanteisiin, jotka vahvistavat tunnelukkoja entisestään.

Skeema eli tunnelukko aiheuttaa sen, että toistat tavalla taikka toisella elämässäsi lapsuudesta tuttua tunnemaailmaa.

Esim.  alkoholistin lapsi avioituu alkoholistin kanssa tämä lienee se tutuin esimerkki. Mutta tokikaan asia ei ole monestikaan juuri noin yksioikoinen, eli kysymys ei ole niinkään alkoholistin kanssa yhteen menemisestä vaan siitä tunnelmasta, kasvualustasta, jota koit.

Siis siitä oliko vanhempi väkivaltainen, masentunut, paljon poissa kotoa, vetäytynyt, tunnekylmä, jne. Mikä oli se mitä vaille jäit.

Skeema, siis se tunnelukko ei suinkaan ole välttämättä suora käytösmalli mitä toteutamme omassa elämässämme vaan skeema aiheuttaa tietynlaista käyttäytymistä.

Voit toteuttaa tunnelukon ohjausta antautumalla skeemalle, alistumalla ja hakeutumalla toistuvasti tilanteisiin, jossa koet halveksuntaa tai alistamista kun taas joku toinen henkilö voi ylikompensoida skeemaa olemalla kylmä ja ylenkatseellinen muita ihmisiä kohtaan.

Molemmissa tapauksissa henkilö todennäköisesti kärsii yksinäisyyden ja erillisyyden tunteesta aikuisena.

Tässä hieman yksinkertaistettuna tunnelukon toimintamalli. Mutta periaate on se, että tunnelukko voi ohjata toimintaasi monella eri tavalla.

Mikä onkaan sinulle se selviytymiskeino tunnelukon aiheuttaman epämiellyttävän tunnetilan välttämiseksi?

Tunnelukoista johtuvasta käyttäytymismallista voi kuitenkin alkaa päästä irti tiedostamalla ja tutustumalla tunnelukkoihinsa ja sitä kautta ymmärtämällä omaa elämäänsä, josta seuraa vähitellen muutoksen mahdollisuus.

Itse tunnelukko todennäköisesti säilyy sisimmässäsi mutta voit oppia hallitsemaan ja tunnistamaan sen yllyttämää itsellesi haitallista ja kärsimystä ylläpitävää toimintaa.

Tämä toki vaatii ensinäkin tunnelukkojen tunnistamista,  niistä aiheutuvan käyttäytymisen tunnistamista sekä rohkeutta heittäytyä työskentelemään tunnelukkojensa kanssa ja kohtaamaan kipua aiheuttavat tunteet.

Voitkin kysyä itseltäsi, minkä verran epämukavuutta olet valmis sietämään, että olotilasi ja ehkäpä koko elämäsi voisi tuntua paremmalta?

Muutos aiheuttaa ahdistusta ja ahdistuksen sietäminen on avain.

Hylätyksi tulemisen pelko tavalla taikka toisella on lähes kaiken toiminnan takana. Pelko, että ei ole rakastettava, tärkeä, merkityksellinen, oikeanlainen. Pelko, että jää lopulta aina yksin. Pelko, että ei ole riittävä.