tunne, että et voi valita, uhriuttaa.

Hylätyksi tulemisen kokemus lapsuudessasi voi aikuisena ilmetä ns. uhriasenteena.

Koet jatkuvasti, että olotilasi on kiinni olosuhteista ja muista ihmisistä.

Saatat käyttää paljon aikaasi sen miettimiseen, miten sinua kaltoinkohtelevan ihmisen saisi muuttumaan. Ajatuksesi voivat pyöriä paljon menneiden asioiden äärellä ja mietit erilaisia tapoja miten asioiden olisi pitänyt mennä ja miten ihmisten olisi pitänyt käyttäytyä.

koet herkästi olevasi väärin kohdeltu.

Jos alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että polttelet siltoja takanasi ja riitaudut useiden ihmisten kanssa niin silloin olisi hyvä pysähtyä miettimään voiko se olla totta, että muut ihmiset käyttävät voimavaransa siihen, että sinulla menisi jotenkin huonosti.

Kun ihminen kokee jatkuvasti, että kaikki muut ovat jotenkin syyllisiä hänen huonoon oloonsa taikka kaikki muut ovat kateellisia juuri hänelle niin silloin ihminen elää skeemavetoista elämää eikä näe asioita asioina vaan aina henkilökohtaisesti itseen kohdistuvina.

Koet muiden ihmisten tekemiset, tunteet ja valinnat aina jotenkin sinuun liittyvänä.

Uhriasenne kertoo aina jonkinlaisesta vaille jäämisestä, jota on usein vaikea itsekään ymmärtää tai tiedostaa.

hylkäämisen ei ole tarvinnut olla konkreettista.

Lapsi on jäänyt jossain vaiheessa vaille jotain mitä lapsi tarvii kasvaakseen vakaaksi aikuiseksi tai hän on kokenut jonkinlaista hylkäämistä tavalla taikka toisella.

Et itse välttämättä edes tavoita sitä, että olisit kokenut hylkäämistä.

Vanhemmillasi on voinut olla alkoholiongelma, sairautta kuten masennusta. Vanhemmille on voinut tapahtua jotain ja olet todellakin jäänyt yksin. Mutta kokemus voi olla myös emotionaalisella tasolla oleva. yksin jääminen.

Uhri asemasta lähtöisin olevan puhe on jatkuvaa muiden syyttelyä ja katkeraa puhetta ja menneessä elämistä. Mutta myös jatkuvasti läsnä olevaa tiedostamatonta oletusta, että koko ajan pitää varautua siihen, että tulee hylätyksi.

olet vihainen ja syyttävä.

Hylkäämisen tunnelukon vallassa usein kohdistat varsinkin läheisiin ihmisiin kuten vanhempiisi, sisaruksiin, puolisoon, jatkuvaa vaatimusta huolenpidosta taikka muusta huomioimisesta. Tämä voi näkyä oletuksena, että vanhempien kuuluu hoitaa lapsenlapsiaan ja voit olla herkkä loukkaantumaan jos se ei isovanhempien ohjelmaan aina sovi. Tarkkailet ja lasket jatkuvana saavatko muut sisarukset kenties jotain enemmän kuin mitä sinä saat tai olet saanut.

Riitelet helposti lähimpien ihmisten kanssa ja olet kirjaimellisesti kuin lapsi jota ei huomata tarpeeksi. Voit myös vetäytyä ylipäätään ihmissuhteista ja perheestäsi koska et kestä sitä pelkoa, että tulet hylätyksi.

Nämä ovat tietysti aika ääri esimerkkejä mutta näitä piirteitä oman persoonan mukaisesti eri mittakaavassa usein ilmenee. Tärkeintä olisikin havahtua itse huomaamaan ja kyseenalaistamaan sitä voiko se olla totta, että kaikki muut ihmiset tuntuvat olevan jotenkin syyllisiä pahaan oloosi.

tutki tunnelukkojasi.

Tunnelukkojen tutkimisessa ja niiden kanssa elämään opettelemisessa onkin kysymys siitä, että voit ymmärtää jääneesi jotain vaille ja että tunnelukko on syntynyt aiheesta. Mutta nyt kun olet aikuinen voit valita ja tutkia mikä kaikki laukaisee skeeman ja miten sitä voi oppia huomioimaan.

Lue lisää hylkäämisen tunnelukosta.

-Anneli