Mitä tehdä, jos tuntuu, että tunnelukot eivät aukea?
Ihmiselle ominaista on toivoa, että muutokset tapahtuisivat mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vaivattomasti. Tämä pätee ylipäätään tavoitteisiin pyrkiessä. Esimerkiksi laihduttaminen tai kunnon kohottaminen on aina prosessi, joka usein tyssää siihen, että tuloksia ei tule riittävän nopeasti, jotta motivaatio pysyisi korkealla.
Samoin on mielen opettamisessa uudenlaiseen tapaan suhtautua. Se on hidas ja työläs prosessi. Sitä ei voi oikein kiirehtiä, se tapahtuu sitä mukaa kun ymmärrys siitä, mitä voisi olla tarjolla, lisääntyy.
Mitä voi tehdä, jos tunnelukot eivät aukea useasta yrityksestä huolimatta?
Muutokseen motivoi uudenlaiset tunnekokemukset.
Mielen uudelleen oppiminen on sinnikkään harjoittelemisen tulosta. Olet ehkä jo vuosikymmeniä toiminut haitallisen tunnelukon ohjaamana. Ensimmäisenä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että tunnelukot vastustavat muutosta. Muutoksen tapahtuminen on prosessi, joka etenee vähitellen.
Aivan kuten elämänmuutoksissa yleensäkin, suurin osa ihmisistä hyötyy pysyvästi pienten yksittäisten muutosten kautta. Tunnelukko alkaa antaa vähitellen periksi, kun pysähdyt miettimään niitä hyötyjä mitä sinulle koittaa siitä, että et ole enää tunnelukon vallassa.
Mitä kaipaat, tarvitset elämääsi ja miten sitä lähemmäs voisi päästä. Eli kun sinulla on selkeä tavoite, miksi muutos olisi tärkeä, niin ehkäpä tulee ajankohtaiseksi hakea apua muutokseen.
Aivan omin keinoin on usein lähes mahdotonta löytää näkemystä siihen, mihin olisi hyvä kiinnittyä ja kiinnittää huomiota.
Jos olet kokeillut tunnelukkotyöskentelyä aiemmin ja kenties useamminkin, olisi hyvä miettiä mikä oli hyvää ja mikä ei toiminut. Mieti myös missä vaiheessa luovutit, mitä silloin tapahtui, millaista ohjausta hait ja sait?
Aiemmasta kokemuksesta saa hyvän pohjan
Opimme aina jo tekemästämme. Opimme usein virheistä. Sen takia on hyvä tutkia sitä, mikä toimi ja mikä ei toiminut. Myöskin sen huomaaminen, että kun työskentely syvenee, niin homma vaikeutuu. Emme halua tietenkään kokea epämiellyttäviä tunteita, se on ihan normaalia.
Kuitenkin muutokseen pääseminen edellyttää epämukavan sietämistä. Miten sinun kävi, tuliko tunteiden kohtaamisesta liian rankkaa tai uskoitko mielen väitettä, että ei tästä ole hyötyä tai ei tämä toimi, jos muutos ei ollut nopeasti näkyvä?
Kun olet jo kokeillut tunnelukkojen avaamista, sinulla on väistämättä jotain tietoa ja kokemusta miltä työskentely tunnelukkojen avaamiseksi toimii. Se on hyvä asia. Asia ei ole niin tuntematon ja jotain prosessia on väistämättä lähtenyt jo liikkeelle. Olet luultavasti valmiimpi ottamaan vastaan taas vähän enemmän.
Ennen kaikkea olet halukas työskentelyyn, koska olet kiinnostunut aiheesta. Se on kaikkein tärkeintä. Olla halukas muutokseen. Muut hankaluudet selätetään sitten sitä mukaa kun ne tulee eteen. Sillä ilman niitä, ei tule muutosta.
On hyvä, että olet kiinnostunut tutkimaan aihetta myös etukäteen. Silloin opit koko ajan lisää siitä, että muutos on prosessi. Opit vähitellen jo hyväksymään sen, että tunnelukot ovat jotain, minkä kanssa voi oppia elämään.
Opit, että tunnelukkojen avaaminen tarkoittaa oman tunnemaailman ja usein koko elämän haltuun ottamista. Et ole enää riippuvainen ulkopuolellasi tapahtuvista asioista.
Prosessi voi jäädä kesken
Se, että olet yrittänyt avata tunnelukkojasi jo aiemmin ei tarkoita, että olet epäonnistunut. Se tarkoittaa, että prosessi on kesken. Ota päämääräksi matka muutokseen. Unohda kaikki vaatimukset siitä, että muutoksen pitäisi tulla jossain tietyssä ajassa.
Muutokseen vaikuttaa niin monella tavalla elämän historiasi. Se mikä on elämäntilanteesi nyt ja se millaista apua olet saanut ja hakenut.
Ihmisen mieli oppii muutoksen parhaiten hitaasti ja lempeästi. Kun näet todisteita siitä, että muutos on kannattava, alkaa kertyä, muutos nopeutuu.
Joku viisas on sanonut jotain sen kaltaista, että ihminen voi ymmärtää vain sen, mitä hän sillä hetkellä ymmärtää.
Tämän takia ei voi vaatia enempää kuin mihin mieli on valmis. Mutta se, että on kiinnostunut, kertoo halusta muutokseen. Ja siitä on hyvä edetä sietokykyään kunnioittaen, mutta hiukan haastaen. Älä usko mielen väitteitä, että et voi tai jaksa tai kykene. Älä usko niitä ensimmäisiä ajatuksia, vaan kokeile aina onko se totta, että et voi tai jaksa.
Mieli voi väittää vaikka, että en jaksa nousta tästä sohvalta. On varmasti erittäin harvinaista, että se on totta.
– Anneli