Aloita matka kohti arvoistasi elämää – Annukan tarina

Aloita matka kohti arvoistasi elämää - Annukan tarina

Aloita matka kohti arvoistasi elämää – Annukan tarina

 

Annukka 49 v. oli yksinäinen ja masentunut ja elämä tuntui värittömältä ja harmaalta. Hän odotti usein, että joku ystävä tai sukulainen ottaisi yhteyttä ja piristäisi hänen päiväänsä.

Kuitenkaan hän ei itse ottanut yhteyttä muihin ihmisiin, koska ajatteli, että ei hänen yhteydenottoaan kukaan kaipaa. Toisaalta jos joku otti häneen yhteyttä ja ehdotti tapaamista, Annukka yleensä keksi jonkin tekosyyn millä vältti tapaamisen.

Annukan arki oli töissä käymistä ja kotona illat tv:n ääressä istumista sekä usein siihen liittyi myös ylimääräisten herkkujen syöminen.

Hän oli lihonut ja kunto oli mennyt sen verran heikoksi, että ei oikein edes huvittanut liikkua koska se vaati jo ponnistelua ja aiheutti epämukavaa oloa. Annukka koki elämänsä yksinäiseksi ja arvottomaksi.Arvot arjen päätösten tukena

Kuitenkin kun Annukalta kysyi, mitä hän haluaisi nyt, jos saisi toivoa jotain, hän ei oikein osannut määritellä toivettaan.

Hän kyllä kertoi, että olisi mukava, jos olisi muitakin ihmissuhteita kuin vain työaikaan liittyvät tapaamiset. Toisaalta hän kuitenkin vältteli niitä harvojakin ystäviä ja sukulaisia, joita olisi voinut tavata.

Annukan elämässä pääroolin oli ottanut tv ja herkkujen syöminen. Työssäkäynti oli välttämätön paha, joka oli tehtävä. Annukan elämässä ei ole suuntaan, tavoitteita eikä päämäärää. Hän ajelehtii vailla selkeää käsitystä mitä haluaisi, vaikka tiedostaa olevansa onneton ja ponneton.

 

Hän ei oikein tiennyt, miten näin oli käynyt ja missä vaiheessa elämästä oli kadonnut värit ja muut ihmiset.

Työ, josta Annukka oli aina ennen pitänyt, on muuttunut hänen mielessään pakkopullaksi. Työpäivät tuntuvat pitkiltä ja tylsiltä.

Hän ei halua juurikaan viettää taukoja työkavereiden kanssa vaan syö eväänsä erillään muista. Hän ei myöskään halua ottaa uusia tehtäviä vastaan, vaan pakoilee ja välttelee ja suurin piirtein ali suoriutuu työtehtävistään.

Iltaisin hänestä tuntuu, että jälleen yksi turha ja merkityksetön päivä on takana päin. Hän ei koe tyytyväisyyttä tehdystä työstä taikka tunnetta, että on saanut aikaan jotain hyödyllistä.

Annukan avioliitto oli päätynyt eroon jo yli 10 vuotta sitten. Annukan tytär opiskelee ja asuu toisella
paikkakunnalla ja käy satunnaisesti äitinsä luona. Annukalle avioero oli tullut yllätyksenä ja hän on juuttunut katkeruuteen ja negatiiviseen ajatusmalliin, että hän ei ole tärkeä eikä arvokas ihmisenä eikä naisena.

Annukka ei ollut innokas keskustelemaan arvoista. Hän sanoi, että ei ymmärrä miksi pitäisi miettiä mitä arvostaa. Ja, että ei hän oikeastaan arvosta mitään erityistä.

Hän on mielestään liian tavallinen miettiäkseen jotain, niin hienoja asioita kuin arvot. ”Ei tavallinen arkipäiväinen ihminen mieti mitään arvoja joka päivä”, oli Annukan mielipide asiasta.

Kuitenkin Annukka suostui vähitellen miettimään miksi esim. hänen tyttärensä tuntuu pärjäävän hyvin elämässä. Oliko mahdollista, että Annukalla äitinä oli jotain osuutta asiaan? Annukka innostui hiukan pohtimaan, millainen äiti hän on ollut ja on.

Mitä periaatteita hän oli noudattanut äitiydessä. Hän hoksasi, että juurikin tietyt arvot olivat opastaneet häntä äitiydessä ja jos noita arvoja ei olisi ollut, olisi tytär saanut luultavasti paljon heikommat eväät kotoa elämäänsä.

Arvojen tiedostamisen takia tiedät mihin pyrkiä ja mitä haluat

Annukka suostui vähitellen pohtimaan mitä elämän arvoja hän mahtaa arvostaa. Tätä kautta alkoi myös tulla pikkuhiljaa näkyväksi se, millaista elämää hän haluaisikaan viettää.

Teet päätöksiä sen mukaan millainen, ihminen haluat olla. Tiedät mitä haluat sinusta kerrottavan ja mitä puhuttavan.

Arvojen tunnistamisen kautta Annukka alkoi katsoa ihmissuhteitaan eri näkövinkkelistä. Hän näki oman osuutensa asioihin ja sen, että ihmissuhteet vaativat hoitamista ja vaivannäköä puolin-  ja toisin. Toisaalta palkitsevuus on suurempi kuin vaivannäkö.

Aloita matka kohti arvoistasi elämää - Annukan tarinaAnnukka alkoi tiedostaa, että arvojen mukainen elämä oli päivittäisiä valintoja ja ne määrittivät elämänlaatua.  Arvojen tiedostaminen ja tunnistaminen alkoi luoda Annukan elämään mielekkyyttä ja uusia rutiineja sekä, uusia tavoitteita, joihin teki mieli pyrkiä.

Annukka tiedosti myös omaan terveyteensä liittyviä arvoja, joka antoi sysäyksen tehdä muutoksia elämässä ja tehdä tarkempia valintoja esim. tv-ohjelmien suhteen. Eli Annukka päätti miettiä oikein kunnolla mitkä ohjelmat tuottavat hänelle aidosti mielihyvää ja mitkä ovat vain tunteiden väistelemistä.

 

Kun tiedostat arvosi, sinun ei tarvitse käydä toistuvaa pään sisäistä keskustelua itsesi kanssa. Et joudu miettimään menenkö kävelylle vain en, koska arvosi mukaan se ei ole vaihtoehtokysymys vaan se on jotain mitä arvosi ohjaa sinua tekemään.

Ehkä isoin arvo-oivallus minkä Annukka huomasi, oli työ ja työhön liittyvät ajatukset. Iso osa ajastamme menee työssä ollessa ja jos se ei vastaa millään lailla arvojamme, siitä alkaa muodostua iso taakka.

Pakkopulla työ, josta on vain selviydyttävä

Annukka oli ollut ennen masennustaan tyytyväinen työhönsä ja pitänyt työpaikastaan ja työkavereistaan. Nyt työstä oli tullut ikävä pakko, josta piti joka päivä selviytyä.

Kuitenkin arvopohdinnan yhteydessä Annukka huomasi, että suurin ongelma liittyi siihen, miten hän teki työnsä ja miten hän asennoitui nykyään työhönsä. Hän huomasi, että tämä ei ollenkaan vastannut hänen arvojensa mukaista tapaa asennoitua työhön.

Kun hän alkoi pohtia tätä tarkemmin, hän ymmärsi myös sen epäonnistumisen, ja tyytymättömyyden tunteen minkä vallassa hän oli viime aikoina ollut.

Koska hän oli sisimmässään tyytymätön tapaansa tehdä työt ja siihen, miten hän koki töissä olemisen, hän oli myös huomaamattaan alkanut vetäytyä syrjään työkavereistaan. Tiedostamattaan hän pelkäsi, että muutkin ajattelisivat, että hän laiminlyö työtään.

Tosi asiassa hän kyllä suoritti työnsä tunnollisesti ja arvostelija oli vain hänen päänsä sisällä mutta alavireisyys oli syönyt hänen työmotivaationsa ja työn ilonsa.Sisäiset arvot - elämän kantava pohja

Hän koki itsensä huonoksi työntekijäksi. Kuitenkin arvo pohdinnan myötä hän tavoitti, sen mitä hän arvostaa itsessään työntekijänä ja alkoi uudelleen toimia sen mukaisesti.

Arvojen tunnistamisen ja tiedostamisen myötä Annukka alkoi vähitellen toteuttaa arvojensa mukaisia valintoja. Tästä seurasi automaattisesti masennuksen hellittäminen ja elämän ilon palaaminen Annukan elämään.

Arvojensa ymmärtämisen jälkeen ei enää halua toteuttaa arvojensa vastaista toimintaa. Arvosi antavat sinulle varmuuden ja merkityksen, jonka kautta elämä näyttäytyy mielenkiintoiselta.

Arvojen tiedostamisen kautta osaat lähteä toimimaan niin, että hakeudut sellaisiin tilanteisiin mitkä ovat sinulle tärkeitä. Kun tiedostat, että voit itse vaikuttaa elämääsi, et enää ole yksinäinen ja turhautunut. Osaa nauttia elämän pienistä hetkistä.

Kun tiedostat omat arvosi, arki tuntuu kiinnostavalta ja hyvältä. Tiedät mitä haluat ja miksi

Arvojesi tiedostaminen mahdollistaa arvoisesi elämän.

Arvojensa kautta Annukka tiedosti mitä haluaa ja, miten sen voi saavuttaa. Arvot antoivat Annukalle ymmärryksen, että hän on itse pääosassa vaikuttamassa elämäänsä.

Arvojen tunnistaminen antaa elämään sisältöä

Arvot ohjaavat sinua elämään päivittäin arvojesi mukaan. Arjessa pyrit tekemään valintoja, jotka voimistavat arvojasi. Teet valintoja, joista saat jaksamista ja energiaa. Valitset tietoisesti juuri sinulle oikeat ratkaisut.

Sinulla on jokin ajatus siitä, millaista haluaisit arkesi olevan, ja arvosi ohjaavat sinua toteuttamaan haavettasi

Arvojen tiedostaminen mahdollistaa muutoksen

Arvojen tunnistaminen antoi Annukalle tärkeää tietoa hänestä itsestään ja siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, että voisi elää arvoistaan elämää.

Arvojen tunnistaminen johdatti Annukan tekemään tärkeitä muutoksia elämäänsä

 

Annukka huomasi mitkä elämänarvot ovat hänelle tärkeitä ja se teki hänelle valintojen tekemisen helpoksi. Hän ei tuntenut enää arvo ristiriitaa valinnoistaan. Annukka oli selvittänyt itselleen, mikä oli hänen arvojen mukaista elämää ja toimii nyt aina sen mukaan.

 

Tästä seuraa, että Annukka kokee iloa työssään ja piristynyt myös uusien tehtävien myötä. Hän ulkoilee säännöllisesti ja on huomannut sen olevan joka kerta kevyempää ja miellyttävämpää. Hän tapaa myös ystäviään ja on ottanut tavakseen kutsua kotiinsa silloin tällöin ystäviä illan viettoon.

Annukka saa siis arvojensa mukaisesta toiminnasta paljon erilaisia hyvän mielen kokemuksia. Näin hän vahvistaa päivittäin omaa sekä mielen- että kehon hyvinvointia.

Nykyään Annukka menee iltaisin nukkumaan tyytyväisenä päiväänsä ja terveellä tavalla väsyneenä päivän askareista.  Hän nukahtaa rauhallisesti mutta kuitenkin ilolla odottaen uutta aamua.

Kuulostiko Annukan tarina tutulta? Haluatko saada aikaan samankaltaisen muutoksen kuin Annukkakin?

-Anneli

Kerro kaverille

4 thoughts on “Aloita matka kohti arvoistasi elämää – Annukan tarina

  1. Riitta Kärkkäinen says:

    hei,

    minulla ei ole arvojen suhteen epätietoisuutta. Hylkäämisen pelon kanssa on ollut, mutta olen selkeästi tullut tietoiseksi verkkokurssin kautta. Aikomukseni on käydä tehtävämateriaalia läpi säännöllisin väliajoin. Koen sen selkeästi jäsentävän ja rauhoittavan lentoon lähtevää epärealistista mielikuvistusta.

    • Anneli says:

      Hei Riitta, kiitos paljon palautteestasi <3 ja ihan mahtavaa että koet saavasi jotain hyötyä materiaalista./ Anneli

  2. Johanna says:

    Hei,
    Positiivisesti ajateltuna: tässä tarinassa elämänkriisi, joka ensin vaikutti kielteiseltä, saikin erittäin positiivisen lopputuloksen. Ilman avioeroa Annukka ei kenties koskaan olisi tutustunut omaan itseensä ja OMIIN arvoihinsa, vaan elänyt jonkun toisen elämää elämänsä loppuun asti.

    Itse (olen 52v) huomasin pari vuotta sitten itseni vähättelyn teeman. Aloin ihmetellä, että mistä helkkarista johtuu se, että vaikka olen hyvä työssäni ja oikeastaan kaikessa, mihin ryhdyn, en saa pahemmin tukea, kannustusta enkä hurraahuutoja keneltäkään. Erityisesti yksi ystäväni oli todella ärsyttävä: hän on koulutustasoltaan alempana ja aivan eri alalla kuin minä ynnä muuta, mitkä eivät sinänsä merkitse, mutta kun hän alkoi suhtausua ylimielisesti minun saavutuksiini ja otti aseman, että HÄN neuvoi minua jopa minun ammattiini liittyvissä asioissa, hälytyskellot alkoivat kalkattaa päässäni. Tämän ei kuulu olla näin! En voi olla näin ala-arvoinen! Piakkoin tajusin, että tuo kaverini peilasi 1:1 OMIA sanomisiani: itseni vähättelyä, tarpeideni ja aivan kaiken elämässäni olevan vähättelyä ja alentamista minulle! Hän miltei toisti omia sanomisiani.
    Päätin lopettaa oman aliarvioimiseni. Siihen meni se ystävyys, koska peilaus ei enää toiminut! En suostunut enää olemaan ”huono, avuton, raukka, surullinen yms.” – ja sen voin sanoa, että kun päätin lopettaa tämän peilauksen, ystävyys kesti tämän jälkeen tasan yhden sekunnin!

    Niin huonosti olin itseäni kohdellut – ja antanut sitten toisille vallan kohdella minua yhtä huonosti.
    Nykyisin todella kiinnitän huomiota siihen, että EN sano: ”Ei se mitään haittaa. ” jos minulle tehdään oharit tms. tai: ”En minä sitä tarvitse, ota sinä vaan (jotakin joka on minun, työpaikkani, rahani, mieheni…) ” tai että millään tasolla sanoisin olevani huono, tehneeni jotakin huonosti tms. Toki, jos teen jotakin todella väärin tai loukkaavaa, pyydän anteeksi, se on selvä – mutta harvemmin kyse on siitä. Yleensä kyse on ollut vain täydellisestä oman itsen alas ajamisesta.

    Nykyisin totean: ”Kyllä, kyllä tarvitsen rahani. Kyllä, olen ansainnut hyvän palkan työstäni, kuten muutkin, sillä teen työni todella hyvin. Kyllä, olen hyvä tässä. Olen, by the way: asiantuntija tällä alalla…mitkäs ne sinun meriittisi olivatkaan tällä saralla? Niin, ja muuten: kotini on viihtyisä ja kaunis, toden totta olen onnistunut luomaan ihanan kotiympäristön! Niin, ja näytänkin hyvältä….”
    Jos joku asia ei mene aivan putkeen, en kiellä sitä mutten takerrukaan siihen ja ala mainostaa ympärillä oleville ”epäonnistumistani”. Koska ihmiset innokkaasti takertuvat siihen mitä teet väärin ja muistavat sen lopun ikänsä, jos alat puhumaan siitä! Tämän olen noteerannut ihmisissä! Jos töissäkin ”töppää” ja alkaa voivotella sitä ja pistämään itseään alas sen takia, niin voi sanoa hyvästit palkankorotuksille seuraavien 5 vuoden aikana – sillä se ”töppäyksesi” sitten kyllä muistetaan ja kaikki hyvä, mitä teet, jää jalkoihin, vaikka hyviä saavutuksiasi olisi satamäärin enemmän!
    Nykyisin teen niin, että huomaan asian, puhun siitä mahdollisimman vähän, korjaan sen ja jatkan oloani hyvänä, kyvykkäänä ja onnistuneena ihmisenä!

    • Anneli Pohjola says:

      Hienoa, että olet löytänyt itsesi arvostamisen. <3.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.