Upea kirjoittaja, mystikko, munkki ja henkisen kehityksen sanansaattaja Anthony De Mello kirjoitti kirjassaan Havahtuminen itsensä kadottamisesta. Hän puhuu ei-olemisesta. Hän kuvaa itsensä kadottamisen kokemusta oivallukseksi, jossa oivaltaa, että on jotain ihan muuta kuin mitä luuli olevansa.
Hän sanoo suora sanaisesti, että kun ihminen oivaltaa, että hän ei ole keskuksessa, että hän on vain satelliitti joka kiertää keskusta, silloin kaikki murhe ja masennus katoaa.
Kun hammas on kipeä, koko huomiomme on hampaassa.
Mutta ei hammas lakkaa olemasta kun se parantuu. Mutta emme enää ole sen vallassa vaan unohdamme suurimmaksi osaksi aikaa koko hampaan.
Mello sanoo,” ette ole koskaan niin täynnä itseänne kuin ollessanne kivun vallassa”.
Mitä teemme kun hammas on kipeä? Mitä valitsemme tehdä kun hammas on kipeä? Voimme valita jäämmekö kärsimään hammassärkyä vai hakeudummeko hammaslääkärille, joka hoitaa kivun pois.
Mutta mitä sitten teemme kun mieli on matalalla ja ei ole mahdollista mennä lääkärille, ja sanoa ota tämä paha olo pois. Koska olemme itse oman mielemme parhaita lääkäreitä, sen hoitamiseen voimme saada vain vinkkejä ja apukeinoja mutta lopulta voimme vain itse tehdä päätöksen jäänkö tähän tilaan vai haluanko tästä pois.
Toki on olemassa myös mielen sairauksia ja kemiallisia häiriöitä tai muita syitä, joihin tarvitsee myös lääkkeellistä apua. Ja silloinkin se on jo valinta hakea ja ottaa apua vastaan.
Mutta pitäytykäämme tässä tekstissä nyt arkipäivän jaksamisessa ja jättäkäämme varsinainen sairauden hoito tästä ulkopuolelle.
Seuraava kysymys sitten lienee missä vaiheessa masennusoireet ovat sairautta ja missä vaiheessa normaaliin ihmisen elämään kuuluvia vaiheita?
Vastauksia edelliseen lienee erilaisia enkä nyt kiinnity siihenkään.
Masennuksen tuntemukset ja mielialan alakulo ei kuitenkaan poistu sillä, että moittii itseään olotilasta. Se ei poistu ajattelemalla, että en saisi olla masentunut, minullahan on kaikki hyvin jne.
Alakulon valta hellittää vain hyväksymällä alakulon tunne.
Laulussakin lauletaan, että suru on kunniavieras, syötä ja juota, anna yösija ..jne.
Eli koita ottaa alakulo ystäväksi. Älä yritä työntää sitä pois. Älä moiti itseäsi siitä.
Kokeile, että huomaat tunteen ja puhuttelet sitä.
Aaa sieltähän tulee alakulo, hyvää päivää sinulle. Miten voit tänään? Kiitos kun muistutit, että voisin jäädä kanssasi murheen alhoon mutta tällä hetkellä minulla on muuta tekemistä, palataan asiaan huomenna….jne.
Voit myös antaa tuolle alakulon tunteelle jonkin kuvaavan nimen, jolla puhuttelet sitä ja joka sinun mielestäsi sopii tuolle tunteelle.
Puhuttele tunnetta ystävällisesti ja lempeästi ajatellen, että se on tullut sinulle suojaksi ja turvaksi mutta että mieli ei ole hoksannut, että tämä ei ole paras keino.
Huomaa alakulo, älä työnnä sitä pois. Silti voit toimia ja tehdä asioita mitä aioitkin tehdä. Tunne ei estä sinua kun otat sen kaveriksi.
Kuulostele lempeästi. Huomaa jos mielesi väittää sinulle, että et voi tai jaksa koska olet masentunut. Et sinä ole masentunut, sinulla voi olla masennuksen tunteita mutta sinä et ole masennus!
Kokeile sanoa ääneen: minä olen masentunut ja
sitten : minulla on masennuksen ja alakulon tunteita.
Huomaatko eron?
Älä lukitse itseäsi jonkin tilaan vaan oivalla, että tunteita tulee ja menee ihmisessä jatkuvana virtana. Ja tunteet eivät itsessään ole hyviä tai pahoja, ne ovat vain tunteita. Tunteista tulee pelottavia vasta sitä kautta miten reagoimme tunteeseen.
Kun hyväksymme kaikki tunteemme, ei ole enää mitään mitä ei saisi tuntea.
Siis kokeile miltä tuntuu kun hyväksyt tunteesi, et pakene, et arvostele vain hyväksyt.
Tunteiden hyväksyntään hyvänä oppaana voi toimia vaikkapa
https://avaamoterapia.fi/mindfulness/
Mindfulness-harjoitteet
-Anneli