Yksinäisyys

Yksinäisyyden syntysyitä on tutkittu jonkin verran ja usein tulkitaan lapsena esimerkiksi kiusatuksi tulemisen olevan altistava tekijä aikuisiän yksinäisyydelle.

Ajattelen, että yksinäisyys on myös jokaiselle omanlaisensa kokemus. Ihminen voi kokea olevansa yksinäinen tai hän voi konkreettisesti olla yksinäinen.

Jos ihminen on konkreettisesti yksinäinen, eli hänellä ei ole sosiaalista elämää ja se ei ole tunne vaan totuus joka on niin siitä herää mietteet onko se valinta vai kuinka paljon siinä on jotain mihin ei ole voinut vaikuttaa.

Usein henkilöllä jolla ei ole ihmissuhteita on voimakkaana ulkopuolisuuden tunnelukko.

Ja skeematerapian puitteissa  kurkistus lapsuuden tunnelmiin on paikallaan. Ulkopuolisuuden tunnelukon syntysyitä on esimerkiksi jostain syystä lapsuudessa koettu rakkaudettomuuden tunne.

Jos lapsuusperheessä on jo joutunut jostain syystä asemaan, että ei ikään kuin kuulu joukkoon, on siinä siemen ulkopuolisuuden synnylle.

Se mikä on aiheuttanut lapsuudessa ulkopuolisuuden kokemuksen,  niitä syitä taas on varmasti vaikka kuinka paljon. Se voi olla vaikkapa iso ikäero vanhimpiin sisaruksiin ja jostain syystä perheen sisäinen dynamiikka on viestittänyt, että et kuulu joukkoon.

Jos kuitenkin olet kokenut lapsuudessa vaikkapa toistuvaa arvostelua taikka olet vain jäänyt vaille mitään positiivista palautetta vanhemmilta, niin se on voinut jättää pysyvän jäljen. Voi olla,  että et hakeudu enää muiden seuraan koska kukapa meistä loputtomiin kestää jatkuvaa arvostelua.

Myös hylätyksi tulemisen tunne on usein voimakas yksinäisyyttä kokevilla ihmisillä. Ja perheessä ulkopuoliseksi jääminen on myös hylkäämistä, joten se on hyvin ymmärrettävä tunne.

Jälleen tärkeää on usein jollain lailla ymmärtää miksi skeema on itselle syntynyt,  koska se helpottaa sen ymmärtämistä, että itse ei ole jotenkin viallinen.

Ja kuitenkin oman elämän kannalta se tärkein kysymys on miten? Eli miten voisit tuota yksinäisyyttä lähteä lievittämään?

Voisit alkaa kirjaamaan itsellesi vaikkapa paperille ketä ihmisiä ja missä tilanteissa tällä hetkellä elämässäsi on?

Onko joitain sellaisia ihmisiä, joita voisit itse lähestyä, ihmisiä jotka ovat jääneet elämästäsi enemmän sinun toimesta kuin heidän?

Oletko tehnyt elämän varrella ratkaisuja, joissa olet valinnut yksin olemisen johonkin ihmisten pariin menemisen sijaan? Esim. perhejuhlia tai työpaikan yhteisiä rientoja ym.

Jos huomioit edellä mainittuja tilanteita, palaa miettimään kun teit päätöksen olla osallistumatta, että mitä silloin mahdoit miettiä, mitä pelkäsit, mitkä ennakko kuvitelmat sinulla oli, miksi päätit olla menemättä?

 

Kirjoita itsellesi kaikki mitä mieleesi nousee ja tutki vastauksiasi.

Voit ehkä miettiä myös olisiko joku ihminen, jonka koet niin turvalliseksi, että voisit olla häneen yhteydessä taikka olisiko joku tilaisuus, johon voisit kokeilla osallistua.

 

Yksinäisyyden aiheuttaman kärsimyksen lievittymistä voi tapahtua myös lähtemällä tutkimaan mitä omassa elämässään voisi tällä hetkellä hyväksyä sellaisena kuin se on.

 

-Anneli

Kerro kaverille