Hylkäämisen kokemus voi uhriuttaa.

Muut palvelut / verkkovalmennukset

Hylätyksi tuleminen lapsena voi aikuisena ilmetä ns. uhriasenteena. Koet olevasi koko ajan olosuhteiden taikka/ja muiden ihmisten huonosti kohtelema. Toki aina voi olla ihmisiä, jotka oikeasti kohtelevatkin huonosti kanssaihmisiään mutta jos alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että polttelet siltoja takanasi ja riitaudut useiden ihmisten kanssa niin silloin olisi hyvä pysähtyä miettimään voiko se olla totta, että muut ihmiset käyttävät voimavaransa siihen, että sinulla menisi jotenkin huonosti.

Eli jos ihminen kokee jatkuvasti, että kaikki muut ovat jotenkin syyllisiä hänen huonoon oloonsa taikka kaikki muut ovat kateellisia juuri hänelle niin silloin ihminen elää skeemavetoista elämää eikä näe asioita asioina vaan aina henkilökohtaisesti itseen kohdistuvina.

Uhriasenne kertoo aina jonkinlaisesta vaille jäämisestä, jota on usein vaikea itsekään ymmärtää tai tiedostaa.

Lapsi on jäänyt jossain vaiheessa vaille jotain mitä lapsi tarvii kasvaakseen vakaaksi aikuiseksi tai hän on kokenut jonkinlaista hylkäämistä tavalla taikka toisella.

Hyvin usein ihminen ei itse tavoita sitä, että olisi kokenut hylkäämistä taikka muuta ”viestiä” että pitäisi olla toisenlainen. Eikä vanhemmat useimmiten myöskään ole tietoisesti aiheuttaneet tätä kokemusta mutta oman ymmärryksensä puitteissa ei aina tiedosta siirtävänsä omaa vaille jäämistään eteenpäin omille lapsilleen.

Uhri asemasta lähtöisin olevan puhe on jatkuvaa muiden syyttelyä ja katkeraa puhetta ja menneessä elämistä. Mutta myös jatkuvasti läsnä olevaa tiedostamatonta oletusta, että koko ajan pitää varautua siihen, että tulee hylätyksi.

Hylkäämisen tunnelukon vallassa ihminen usein kohdistaa varsinkin läheisiinsä esim. vanhempiinsa, sisaruksiin, puolisoon jne. jatkuvaa vaatimusta jonkinlaisesta huolenpidosta taikka muusta huomioimisesta. Tämä voi näkyä vaikkapa oletuksena, että vanhempien kuuluu hoitaa lapsenlapsiaan ja hyvin herkkänä loukkaantumisena jos se ei isovanhempien ohjelmaan aina sovi. Taikka jatkuvana tarkkailuna saako muut sisarukset kenties jotain vanhemmilta mikä on enemmän kuin minä olen saanut jne.

Ihminen riitelee kaikkien kanssa ja on kirjaimellisesti kuin lapsi jota ei huomata tarpeeksi. Taikka ihminen voi myös vetäytyä ylipäätään ihmissuhteista ja perheestään koska ei kestä sitä tunnetta, että tulee kokoajan jotenkin huonosti kohdelluksi.

Nämä ovat tietysti aika ääri esimerkkejä mutta näitä piirteitä oman persoonan mukaisesti eri mittakaavassa usein ilmenee. Tärkeintä olisikin havahtua itse huomaamaan ja kyseenalaistamaan sitä voiko se olla totta, että kaikki muut ihmiset tuntuvat olevan jotenkin syyllisiä minun pahaan oloon.

Skeemojen tutkimisessa ja niiden kanssa elämään opettelemisessa onkin kysymys siitä, että voit ymmärtää jääneesi jotain vaille ja että skeema on syntynyt aiheesta. Mutta nyt kun olet aikuinen voit valita ja tutkia mikä kaikki laukaisee skeeman ja miten sitä voi oppia huomioimaan.

Toki uhriasemaan voi johtaa ylipäätään lapsen kokemus siitä, että ei ole rakastettava ja riittävä sellaisena kuin on. Mutta ajattelen sen niin, että hylkäämisen kokemus liittyy kaikkeen lapsuuden vaille jäämiseen ja kaltoinkohteluun. Silloin sinun jollain tasolla aina hylätään. Hylkäämistä on jos joudut kokemaan, että et ole oikeanlainen tai riittävän hyvä jne.

 

-Anneli