Mielentilat työnohjauksen ”kohteena”

Uskon lujasti, että samoin työelämässä kuin yksityiselämässäkin omien mielentilojen tunteminen ja tunnistaminen on määräävä tekijä siinä, millaisia toimijoita olemme.

Toimin myös työnohjaajana pitkälle mentalisoinnin puitteissa:

* Mentalisoiminen voidaan määritellä käyttäytymisen ja siihen liittyvien tavoitteellisten mielentilojen havaitsemiseksi ja tulkitsemiseksi.

* Mentalisoiminen perustuu oletuksiin, joiden mukaan mielentilat vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen.

* Mentalisoiminen edellyttää toiminnan olosuhteiden huolellista arviointia.

* Mentalisoiminen edellyttää aiempien käyttäytymiskuvioiden huolellista arviointia.

* Mentalisoiminen edellyttää niiden kokemusten arviointia, joille henkilö on ollut alttiina.

* Mentalisoiminen edellyttää monimutkaisten kognitiivista prosessointia, mutta se on enimmäkseen esitietoista.

* Mielentilat (esim. uskomukset)  ovat, toisin kuin useimmat fyysisen maailman asiat, helposti muuttuvia.

* Mentalisoimalla tapahtuva päättely johtaa helpommin virheisiin kuin fyysistä ympäristöä koskeva päättely, koska se koskee todellisuuden representaatiota, ei todellisuutta sinänsä.

* Mentalisoiminen on kuvitteellista mielen toimintaa.

                                                                                    (kirjasta Mentalisaatioon perustuva hoito, Anthony Bateman, Peter Fonagy)

Ajattelen, että kaikille meille ja erityisesti hoitotyössä oleville olisi äärimmäisen tärkeää oman mielen tutkiminen ja oma johtoajatukseni on, että voimme vaikuttaa elämässä ”vain” siihen miten asioihin, ihmisiin, ilmiöihin, kaikkeen suhtaudun ja siihen pääseminen, että voi olla tietoinen ja päättää miten asiaan suhtautuu edellyttää, että on tietoinen oman mielen toiminnasta.

 

En näe isoa eroa ihmisen kohtaamisessa olipa hän työnohjausasiakas tai terapia – asiakas. Ajattelen, että kaikilla meillä on  mieli ja sen tutkiminen on avain käyttäytymisen ja kokemisen maailmaan.

 

-Anneli

 

 

 

 

 

 

Kerro kaverille