Pelkäämme tunteita ! Toki elämässä voi joutua tilanteisiin, joissa on todellista aihetta pelätä mutta suurimmaksi osaksi pelkäämme omia tunteitamme. Pelkäämme mitä muut ajattelevat minusta. Pelkäämme tekevämme itsestämme naurettavan tai pelkäämme, että minua ei arvosteta tai että en ole viehättävä tai että epäonnistun jossain tehtävässäni jne. Pelon aiheita on koko elämä täynnä.
Jos on kokenut kerran todellisen paniikkikohtauksen, alkaa herkästi pelätä uutta kohtausta. Nämä pelot voivat pahimmillaan rampauttaa koko elämän tai ison osan siitä.
Ihminen on luotu tuntemaan monenlaisia tunteita ja jos emme erota tunnetta ajatuksista tai tapahtumista, olemme tunteiden armoilla. Tunteet ovat ihania ja kamalia, ilman tunteita ei kuitenkaan oikein ole elämää? On vain olemista..?
Tunteiden säätely, hallinta miksi sitä haluakaan nimetä ei tarkoita, että tunteet pitää tukahduttaa tai kieltää. Tunteet eivät kuitenkaan saisi olla isäntänä elämässämme koska silloin olemme ja elämme jatkuvassa myrskyssä tai toisaalta jos olemme päättäneet, että tunteet ovat pelottavia voimme elää kuin kuolleessa lammessa, jossa ei tuulen virekään liikauta veden pintaa. Ja myös tällöin on tunne ottanut isännyyden ja se on pelon tunne, joka yleensä lienee se kaikista hallitsevin tunne.
Mitä pelkäämme esim. paniikkikohtauksen uusiutumisessa? Pelkäämme sitä TUNNETTA, että emme hallitse itseämme, sitä TUNNETTA, että henki ei kulje ja kuolen, sitä TUNNETTA, että minua tuijotetaan jos pyörryn tai vapisen tai hikoilen jne. Pelkäämme siis paniikin tunnetta ja jo sen ymmärtäminen on askel pelon hallitsemiseen. Paniikkikohtauksen tunne on todellinen ja pelottava ja ihminen joka on sen kourissa on todellisessa pelossa, sitä ei voi vähätellä !! Sitä tunnetta, kuitenkin on kysymyksessä ”vain” tunne. Se mitä teemme tunteiden vallassa on sitten toinen juttu mutta jos hyväksymme tunteen, voimme määrätä itse miten haluamme toimia.
Kaikki tämä tietysti tuntuu tosi helpolta näin kerrottuna ja silti se on ihan totta. Mutta tunteiden sietämään oppiminen ja pelosta pääseminen on usein kovan työn ja ikäänkuin uudelleen oppimisen tulosta mutta kuitenkin aina mahdollista.
Kuitenkin vielä enemmän kuin paniikin tunnetta tunnumme pelkäävän muita ihan arkipäiväisiä tunteita. Tunteiden pelko aiheuttaa meissä torjuntaa, ylenkatsetta, halveksuntaa, kylmyyttä, vetäytymistä, alistumista, uhrautumista jne…
Hylätyksi tulemisen pelko lienee hyvin yleinen pelko. Siitä voi seurata se, että emme hakeudu ihmissuhteisiin lainkaan tai jos löydämme itsemme suhteesta alamme käyttäytyä hylätyksi tulemisen pelon ehdoilla. Tuo pelko väittää esim. että ei kannata jatkaa tulet kuitenkin jätetyksi tai että sama lähteä itse ennen kuin sinut jätetään. Tai tuo pelko pistää sinut vahtimaan kumppania tai syöksee sinut epätoivoon puolison lähtiessä työmatkalle tms. Niin tai näin tuo tunne on ottanut isännyyden ja väittää että mahdollista suhteen kariutumista on pelättävä koska ??? Koska se TUNNE on epämiellyttävä ja tuskallinen jos sattuu, että suhde päättyy. Ja taas se on kuitenkin vain tunne eli kannattaako pilata yhteiselämä varmuuden vuoksi pelosta, että voisi joutua kokemaan tuon tunteen. Eli kun tunteiden pelko hallitsee, elämä on varautumista, turhautumista, jatkuvaa pelkäämistä, huolehtimista, riitelyä, menetettyjä ihmissuhteita siis sitä mitä pelkää !
Arvosta tunteistasi, tutki mitä ne haluavat kertoa sinulle ja päätä sitten miten haluat toimia. Vaikka kylmään veteen meno tuntuu pelottavalta ja kauhealta niin silti voin mennä jos niin haluan. Tunne ei sitä päätä vaan minä päätän.
Voit pelätä rakastaa ja silti voit päättää, että uskallat koska haluat ja et halua elää rakkaudetta sen takia, että pelkäät tunnetta joka ei ole tällä hetkellä aiheellinen.
Tunteikasta Uutta Vuotta 2016
– Anneli