Tietoinen lempeys.

Yhä enemmän tunnen vetoa perinteisen Mindfulnessin juurille, jossa nimeä Mindfulness ei vielä käytetty. Tuntuu, että se on vielä lähempänä mielen syvimpien sopukoiden tuntemista, siis nimenomaan tuntemista.

Kun tunnet syvästi sielusi (tai miksi sitä haluaa itsekukin nimittää) / tietoisuutesi huomaat vähitellen, että kaikki stressi, kiire, paine ym. kumpuaa kehosi ja mielesi tuottamista tuntemuksista, ajatuksista, väärinkäsityksistä, huomion halusta, huomion pelosta, kaipuusta, peloista, haluamisesta .. ennenkaikkea haluamisesta ym. mikä luo kokoajan tunnetta siitä, että jotain on pielessä, jotain puuttuu, jotain ikävää voi tapahtua.

Jos voisimme lakata haluamasta uutta autoa, uutta asuntoa, uusia housuja, uutta puolisoa, varmuutta siitä ja varmuutta tästä, uutta sitä ja uutta tätä …..miltä se tuntuisi?

Jos olisikin yhtäkkiä tyytyväinen ja haluaisikin juuri sitä mitä on ? Tai haluaisi sitä, mikä on mahdollista saada? Tai sitä mikä on tarpeellista saada, tarpeellista juuri itselle, juuri nyt. Sehän voi olla ne uudet housut esimerkiksi. Voisiko silloin kuitenkin alkaa erottamaan sitä mikä on mahdollista ja mihin voi vaikuttaa ja toimia sitten niin ja toisaalta hyväksymään sitä mihin ei voi vaikuttaa ja ennenkaikkea kuten vanhassa rukouksessa sanotaan, erottamaan nämä kaksi toisistaan. Ja kun kuuntelemalla sisintään oppii erottamaan asiat joihin voi vaikuttaa ja ne joihin ei voi, on helpompi löytää hyväksyntää ja jättää kuormittava murehtiminen ja märehtiminen pois.

Meille nykyajan ihmisille on jotenkin vaikea usein käsittää sitä, että tie mielenrauhaan ja elämän iloon vaatii ponnistelua ja harjoittelua. Se vaatii sitä, että pysähdyt ja annat tietoisuudelle mahdollisuuden nousta esiin. Samoin kuin kehon kunnon ylläpito vaatii toimintaan ryhtymistä, samoin sitä vaatii myös mielen kunnon ylläpito. Eli vain tekemälle harjoitteita ja sallimalla itsensä pysähtyä ja laittamalla itsensä hiukan lujille, sitä kautta tulee palkitsevuus ja tunnet tyytyväisyyttä.

Aivan kuten minkä hyvänsä ponnistelun jälkeen olo on tyytyväinen ja tunnet saavuttaneesi jotain, samalla tavalla alat löytää sisältäsi tuo tunteen kun harjoitat mieltäsi. Se kun käyt tekemässä lumityöt tai vastaavaa,  antaa ihan erilaisen tyytyväisyyden tunteen kuin, että jäisit sohvalle ja avaisit television. Voitko kokeilla?

Voit aloittaa vaikka tiedostamalla miltä tuntuu kun perheen jäsenet ovat lähistöllä ? Mitä kaikkia tuntemuksia voit itsessäsi huomata ? Voisitko alkaa huomioimaan heidän hyviä puoliaan nyt? Voisitko jopa kertoa niistä heille? Miltä se tuntuu kun sanot hyviä asioita läheisille?

Älä usko kaikkia ajatuksiasi, usko ennemmin sitä miltä tuntuu? Ja se, että voit huomata miltä tuntuu vaatii pysähtymistä ja läsnäoloa 🙂

 

-Anneli

 

Kerro kaverille