Kun tutkimme omia tunnelukkojamme voimme oppia huomaamaan, että oma tapamme suhtautua itseemme on jollain tapaa negatiivinen jonkin lukon ohjaamana.
Tämä itseemme suhtautuminen sitten tiedostamattamme määrittelee suhtautumistamme muihin ihmisiin. Suhtautuminen riippuu kohtaamamme ihmisen meissä aktivoimasta tunteesta ja tunnelukosta. Ja jos/kun emme ole tietoisia mitä itsessä tapahtuu, toimimme vain tuon aktivoituneen tunteen ohjaamina.
Omiin tunnelukkoihin tutustuminen sekä tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa meitä kohtaamaan tilanteen ja ihmiset tapahtuvaan todellisuuteen perustuen, eikä niin, että esimerkiksi meissä aktivoituva pieni alistuva lapsi ottaa vallan tai meissä puhuva arvosteleva ja mitätöivä kriitikko kertoo, että olet huono ja sen pohjalta sitten kohtaat toisen ihmisen. Ja sen seurauksena otat persoonasi mukaan joko ylimielisen tai alistuvan roolin.
Joka tapauksessa se, että sinussa ei toimi sillä hetkellä vastuullinen aikuinen saa sinut tuntemaan olosi ehkä jotenkin huonoksi, mitättömäksi, loukatuksi jne.
Kun opit tiedostamaan ja ymmärtämään millaisia tunnelukkoja sinussa elää ja miten ne aktivoituvat ja mitä silloin sinussa tapahtuu, opit myös vähitellen hallitemaan noita lukkojen aiheuttamia tunnevyöryjä ja kun olet tietoinen niin pystyt palauttamaan itsesi meneillä olevaan hetkeen ja tilanteeseen ja toimit todellisuuden pohjalta, etkä joskus opitun selviytymiskeinon ja itsestä muodostuneen uskomuksen perusteella.
Tästä seuraa, että olosi parantuu ja tunnet olevasi kokonainen ja aikuinen ihminen, joka tietää mitä ja miksi ja miten toimii.
Et tarvitse uhriasemaa etkä myöskään tarvitse muiden mitätöintiä oman olosi parantamiseksi.
-Anneli