Jos olisimme myötuntoisempia itseämme kohtaan, elämä voisi olla helpompaa. Miten reagoit elämän vaikeuksiin?
Kohteletko itseäsi lempeästi vai arvostelevasti kun elämää kolhii? Pyritkö vain ratkaisemaan ongelman, huomioimatta kärsimyksen tunteita itsessäsi? Pysähdytkö lohduttamaan itseäsi ja pitämään huolta itsestäsi vai sivuutatko vain ikävät tunteet?
Kun tulee hankalia tilanteita eteen, teetkö niistä vielä suurempia ja hankalampia lisäämällä draamaa vai pyritkö näkemään tosiasiat ja vain toimimaan asioiden suhteen joihin voit vaikuttaa ja hyväksymään lempeästi ne asiat, joihin et voi vaikuttaa?
Koetko olevasi yksin ja ainoa ihminen maan päällä, jolle tapahtuu hankalia asioita ja että kaikilla muilla menee paremmin? Vai muistutatko itseäsi siitä, että kaikilla ihmisillä on omat vaikeutensa ja haasteensa elämässä?
Jatkuva itsensä moittiminen ja arvostelu johtaa yhä kasvavaan stressiin ja alakuloisuuteen, kun taas lempeys ja hyväksyvyys itseä ja muita kohtaan antaa voimaa ja tyyneyttä ja ylläpitää myös fyysistä terveyttä.
Jos oman itsensä arvokkaana näkeminen perustuu ulkonäköön, menestykseen, viehätysvoimaan tai muuhun ehdolliseen arvoon, se on hyvin haavoittuvainen ja itsearvosi on silloin jatkuvassa heiluriliikkeessä sen mukaan mitä elämässä tapahtuu, toisina päivinä koet olevasi huippu tyyppi ja jos maapallossa olisi kahvat voisit nostaa sitä. Mutta sitten tapahtuukin jotain, joku sanoo epämiellytävästi tai et onnistu jossain asiassa täydellisesti ja sitten oletkin jo mielestäsi surkimus ja luuseri ja olotila on sen mukainen.
Mutta jos olet myötätuntoinen itseäsi kohtaan, se on Aina käytettävissäsi! Myötätunto on vakaa, eikä perustu mihinkään vertailuun tai arviointiin. Kun asiat ei mene ihan putkeen, voit silti olla aina myötätuntoinen ja lohduttaa itseäsi ja kertoa itsellesi, että olet silti hyvä tyyppi ja arvokas sellaisenaan.
Dalai Lama: Myötätunto ei ole passiivinen tunnetila ja rationaalisen toiminnan vastakohta vaan aktiivista vastuunottamista omasta ja toisten hyvinvoinnista.
-Anneli