Ulkopuolisuuden tunnelukko.

Erillisyyden ja irrallisuuden tunne vaivaa sinua vaikka olisit sukujuhlissa tai muussa tilanteessa missä olet ihmisten ympäröimänä.

Tunnet, että et sovi joukkoon. Koet aina olevasi erilainen kuin muut ja jossain vaiheessa alat uskoa itsekin siihen, että olet erilainen ja käännät tämän kenties ajatukseksi, että olen ”erikoinen” . Kun koet olevasi erikoinen, voit suojata sisintäsi yksinäisyyden tunteelta, halveksimalla muita ns. ”tavallisia” ihmisiä.   Sosiaaliset tilanteet hermostuttavat sinua ja sinulla voi olla tunne, että sinulla ei ole mitään sanottavaa muille ihmisille ja että pilaat myös muiden tunnelman esim. juhlissa tms.

Tarkkailet itseäsi jatkuvasti ja mietit etukäteen mitä sanoisit ja pelkäät sanovasi jotain väärää tai väärin. Yrität joissain tilanteissa teeskennellä olevasi samanlainen kuin muut sopiaksesi joukkoon. Mutta sisimmässäsi koet yksinäisyyttä ja erilaisuutta.

Voit olla tarkka ulkonäöstäsi mutta silti koet, että et ole viehättävä.

Ulkopuolisuuden tunnelukko voi kehittyä vajavuuden skeeman ohella.  Jos on kokenut jääneensä ilman rakkautta omassa perheessään, voi olla, että kokemuksen siirtää muihin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa oma vajavuus nousee esille. Hakeudut ehkä ammattiin, jossa sinun ei tarvitse olla paljon suorassa kontaktissa muiden ihmisten kanssa tai ei ainakaan monen ihmisen kanssa kerrallaan. Et pääse työryhmiin tai etene urallasi, koska et koe kuuluvasi yhteisöön.

Pärjäät yleensä ihan hyvin ystävien kanssa tai muutaman läheisemmän ihmisen kanssa mutta useamman ihmisen kohtaaminen tai ryhmässä oleminen aktivoi ulkopuolisuuden tunteen, joten alat vältellä sosiaalisia tilanteita ja pikkuhiljaa ehkä ystäväpiirikin supistuu.

Ulkopuolisuuden tunnelukosta yleisimmin seuraava toimintamalli on välttäminen. Eli vältät yhä enemmän sosiaalisia tilanteita ja tunnet suorastaan helpotusta päästessäsi oman kodin suojiin.

Tunnelukon avaimet ovat jälleen kerran lapsuuden kokemuksissa, jotka uudelleen kohtaamalla pääsemme avaamaan ulkopuolisuuden tunnelukkoa.

 

-Anneli

 

Kerro kaverille