Mindfulness minun ymmärrykseni läpi suodatettuna on läsnäoloa olevassa hetkessä, josta seuraa väistämättä mielen rauhoittuminen. Mitä enemmän harjoitamme läsnäoloa, sitä seesteisempi on olotila ja huomaat monien pelkojen ja jännitysten helpottavan. Kun koemme ahdistusta jonkin asian suhteen, se kalvaa mieltä ja koitamme torjua sitä touhuamalla jotain muuta ja yrittämällä olla ajattelematta asiaa. Tästä seuraa useimmiten, että olemme ärtyneitä, rauhattomia, pelokkaita, jännittynietä jne. Mutta jos istahdamme hetkeksi ja annamme tuon asian vallata mielemme ja huuhdella ajatusten vyyhteä aaltojen lailla niin kauan kunnes aallot rauhoittuvat, niin olokin rauhoittuu. Antamalla epämiellyttävän asian ikäänkuin palaa loppuun mielessämme.
Asiahan ei sinänsä poistu ennenkuin se on hoidettu mutta olemalla läsnä tässä hetkessä ns. istumalla epämiellyttävän tunteen kanssa huomaat, että se ei tunnu niin ahdistavalta. Epämiellyttävän asian ajatteleminen ei tee asiasta vahingollista, se on vain ajatus ja kun sen antaa tulla mieleen ja kohtaa sen tässä hetkessä ja tiedostaen, että nyt istun tässä tilanteessa jossa ei ole hätää, asian käsitteleminen saattaa tuntuakin yhtäkkiä helpommalta ja se asettuu oikeisiin mittasuhteisiin.
Epämiellyttävä asia voi olla myös jokin tunne tai muistikuva, joka ei anna rauhaa vaan kalvaa mieltä. Silloinkin istuminen tietoisesti asian kanssa, alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja tunteen voimakkuus mielessämme hiipuu.
Hyväksyvää läsnäoloa oppii pikkuhiljaa ja se tuo voimaannuttavaa mielenrauhaa elämään ja auttaa huomaamaan, että elämä on tässä ja nyt.
Mielenrauhaa sinulle.
-Anneli