Lapsi sisällämme

Skeematerapeutti Kimmo Takanen kertoo kirjassaan Tunne lukkosi, selkeästi skeematerapian perusytimestä. Sen mukaan meillä jokaisella elää edelleen läpi elämän sisällämme se pieni tyttö tai poika joka joskus olimme. Se pieni lapsi määrittää miten tänäpäivänä suhtaudumme elämään ja minkälaisia tilanteita elämämme sisältää. Skeematerapian mukaan meissä elää pieni lapsi, sisäistetty vanhempi sekä vastuullinen aikuinen.

Lapsi ja sisäistetty vanhempi käyvät jatkuvaa keskustelua siitä, miten asioihin suhtaudutaan. Sisäistetty vanhempi puhuu yleensä sen oikean vanhemman äänellä ja tavalla jota kuulit lapsena. Joskus se voi olla myös joku muu ihminen kuka on vaikuttanut voimakkaasti lapsuudessamme.

Jos lapsuutesi oli tasapainoista ja onnellista, sisälläsi elää tyydyttynyt lapsi jolla ei ole täyttämättömiä tarpeita, joten vastuullinen aikuinen sinussa on elämässäsi pääroolissa ja olet todennäköisesti tyytyväinen elämääsi ja osaat tavoitella itsellesi tärkeitä asioita rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, sinulla ei ole siinä tapauksessa sisäisiä lukkoja, jotka väheksyvät tai epäilevät kykyjäsi tai arvoasi.

Jos taas jossain vaiheessa lapsuudessasi, pienempänä tai isompana sait joko toistuvasti tai lyhyen aikaakin voimakkaasti kokea kaltoinkohtelua tai vähättelyä tms. sisälläsi oleva lapsi edelleen kokee niitä tunteita ja kun tilanne on sopiva, lapsen silloinen suojakäyttäytyminen, joka on lukkiutunut sisäämme, aktivoituu ja siitä seuraa, että emme käyttäydy vastuullisen tämän hetken aikuisen tavoin, vaan sisäinen lapsemme ottaa roolin ja käyttäydymme lapsen tavoin. Kun emme ole tietoisia tunnelukoistamme, emme myöskään ymmärrä, että tällä hetkellä emme enää tarvisi tuota lapselle niin tärkeää selviytymiskeinoa. Sisäinen lapsemme ei muidenkaan lasten tavoin ole väärässä, se on vain nälkäinen sitä kohtaan mitä vaille on jäänyt.

Valitettavasti vanhempina emme voi välttää sitä, ettemmekö aiheuta jotain tunnelukkoja lapsillemme! Mutta vain omia tunnelukkojamme voimme itse hoitaa ja sitä mukaa kun hoidamme itseämme myös kenties jo aikuisilla lapsillamme on mahdollisuus siirtyä hoitamaan itseään. Tunnelukot ovat monesti sukupolvien mittaisia ja siirtyvät samankaltaisina eteenpäin. Jos me tiedostamme omamme, voimme katkaista haitallisten lukkojen siirtymisen omalta kohdaltamme.

Tottakai tunnelukkoja syntyy myös ihan sattumalta lapsuudessa jonkin epämiellyttävän kokemuksen kautta, joka ei välttämättä liity omiin vanhempiin. Mutta useimmiten ne syntyvät perheen sisällä. Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa lukko ja sen syntysyyt, hoitaa sitä ja löytää itsestä se vastuullinen aikuinen joka ottaa elämän hallinnan käsiinsä ja antaa sille  pienelle lapselle sen mitä vaille hän jäänyt ja antaa hänen rauhoittua ja tyyntyä, (koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus; Ben Furman) sekä sulkea sisäistetyn haitallisen vanhemman suu. Sinänsä syyllisiä ei tarvitse sen enempää lähteä etsimään, eikä syyttämään konkreettisesti. Itseään voi jokainen hoitaa  harjoittaen tietoista läsnäoloa, jolloin aikuinen itsessä nousee vähitellen esille tai joskus on hyvä hakea apua terapiasta ja päästä kiinni tunnelukkoihin.

-Anneli

 

Kerro kaverille