Skeematerapian on kehitellyt kollegoidensa kanssa amerikkalainen tohtori Jeffrey E. Young. Hän on yli kahdenkymmenen vuoden ajan hoitanut, kouluttanut ja luennoinut kognitiivisesta – sekä skeematerapiasta.
Täältä löydät Youngin skeemalomakkeen ja tunnelukot nimettynä:
Skeemat eli tunnelukot kehittyvät lapsuutemme aikana haitallisista kokemuksista ja sitten aikuisuudessa ne kertautuvat ja vahvistuvat elämän kiemuroissa. Tunnelukon syntyyn ja voimakkuuteen vaikuttaa oma perustempperamenttimme eli kahdelle ihmiselle samankaltainen kokemus synnyttää todennäköisesti erilaisen tunnelukon tai toiselle sitä ei synny ollenkaan haitallisessa voimakkuudessa.
Kirjassaan Avaa tunnelukkosi, vapaudu elämään täydesti Young kuvaa mielestäni oivallisesti tunnelukkokäyttäytymistämme eli hänen mukaansa ihminen i m e y t y y tilanteisiin, jotka vahvistavat tunnelukkoja entisestään. Skeema eli tunnelukko aiheuttaa sen, että toistamme tavalla taikka toisella elämässämme lapsuudesta tuttua tunnemaailmaa.
Esim. alkoholistin lapsi avioituu alkoholistin kanssa tämä on kai se tutuin esimerkki. Mutta tokikaan asia ei ole monestikaan juuri noin yksioikoinen; itseäni kiinnostaa skeematerapiassa juurikin skeemavetoisen käyttäytymisen tunnistaminen.
Skeema, siis se tunnelukko ei suinkaan ole välttämättä suora käytösmalli mitä toteutamme omassa elämässämme vaan skeema aiheuttaa tietynlaista käyttäytymistä. Esim. skeema voi olla vaikka, lapsuuden kokemus toistuvasti koulukiusattuna olemisesta.
Toinen voi toteuttaa sitä antautumalla skeemalle, alistumalla ja hakeutumalla toistuvasti tilanteisiin, jossa kokee halveksuntaa tai alistamista kun taas toinen henkilö voi ylikompensoida skeemaa olemalla kylmä ja ylenkatseellinen muita ihmisiä kohtaan. Molemmissa tapauksissa henkilö todennäköisesti kärsii yksinäisyyden ja erillisyyden tunteesta aikuisena.
Tässä hieman yksinkertaistettuna skeeman toimintamalli. Mutta siis periaate on se, että skeema voi laittaa meidät toimimaan monella eri tavalla, mikä onkaan itselle se selviytymiskeino skeeman aiheuttaman epämiellyttävän tunnetilan välttämiseksi.
Tunnelukoista johtuvasta käyttäytymismallista voi kuitenkin päästä irti tiedostamalla, että itsellä on tietty skeema ja sitä kautta ymmärtämällä omaa elämäänsä ja siitä seuraa vähitellen muutoksen mahdollisuus.
Itse tunnelukko meillä todennäköisesti säilyy sisimmässämme mutta opimme hallitsemaan ja tunnistamaan sen aiheuttamaa haitallista käyttäytymistä.
Tämä toki vaatii ensinäkin skeeman tunnistamisen, siitä seuraavan käyttäytymisen tunnistaminen sekä rohkeutta heittäytyä työskentelemään tunnelukkonsa kanssa ja kohtaamaan kipua aiheuttavat tunteet.